Hiihtäjälegenda Sami Jauhojärvi: ”Viemme roskat kierrätykseen pyörän peräkärryssä”

Suomen luonto on antanut entiselle kilpahiihtäjälle Sami Jauhojärvelle paljon. Menestyksekäs ura alkoi Ylitornion metsistä, ja luonnossa hän edelleen lataa akkuja, purkaa energiaa, metsästää ja kalastaa. ”Jokainen meistä voi vaikuttaa arjen hyvillä valinnoilla siihen, että puhdas luonto säilyy jälkipolvillekin”, Loiste Energian energialähettiläs sanoo.

Huippuhiihtäjä Sami Jauhojärvi, 37, on nähnyt matkoillaan jylhiä vuoria ja kaunista luontoa, mutta Lapin Kilpisjärveä hienompaa paikkaa ei maailmassa ole.

Entinen kilpahiihtäjä, Sami Jauhojärvi toimii Loisteen energialähettiläänä ja lupaa tuoda energiaa meidän kaikkien omaan arkeen.

”Tunne on käsittämätön, kun nousen suksilla tunturiin ja lähden hiihtämään kohti Haltia. Suomen korkeimman tunturin laella tunnen olevani Suomen ja lähes maailman katolla. Ympäröivä rauha ja huipulta aukeava avaruus ovat jotain uskomatonta.”

Ylitorniolla elämänsä ensimmäiset 23 vuotta asunut Jauhojärvi tunnetaan menestyksekkään hiihtouransa lisäksi vahvasta luontosuhteestaan. Nykyisin hän asuu Lahden kupeessa Hollolassa opettajavaimonsa Lauran ja poikiensa Oivan, 7, Alpon, 3, sekä puolivuotiaan Elvi-tyttärensä kanssa ja haluaa siirtää luonnon kunnioituksen lapsilleenkin.

”On tärkeää, että jätämme tuleville sukupolville perinnöksi puhtaan luonnon – ja että tulevaisuudessakin olisi vuodenajat ja lunta talvisin. Jokainen meistä voi vaikuttaa asiaan ja tehdä arjen hyviä valintoja”, Loiste Energian brändilähettiläänä toimiva Sami Jauhojärvi sanoo.

”Haluan opettaa lapsilleni luonnon arvostusta”

Entinen maastohiihtäjä jos kuka tietää, että luonto on paras paikka ladata akkuja ja purkaa energiaa. Sami Jauhojärvi on kulkenut luonnossa pikkupojasta lähtien: samoillut, hiihtänyt, lenkkeillyt, metsästänyt, kalastanut sekä poiminut marjoja ja sieniä.

”Haluan opettaa lapsenikin liikkumaan luonnossa. Oleellista ei ole vain se, että luonnosta pitäisi saada konkreettista hyötyä. Siellä myös näkee, että eläimillä on asiat hyvin ja osaa arvioida erilaisia maastoja, metsiä ja luonnon merkkejä – se on arvokasta”, hän pohtii.

Jauhojärven mukaan jokamiehenoikeutemme ovat ainutlaatuinen asia.

”Ne nousevat erityisen suureen arvoon maailmalla liikkuessa. Esimerkiksi sienten poimiminen saattaa olla monessa maassa kiellettyä, mikä tuntuu meistä suomalaisista ihan hullulta.”

Hän muistuttaakin, kuinka onnekkaita olemme, kun puhtaat metsät ja kansallispuistot ovat jokaista lähellä.

”Alpeilla mennään gondolihissillä ensin ylös vuoristoon, Lapissa jokainen voi itse päättää, mihin suuntaan lähtee. Mikä siinä on hiihdellessä, kun kevätaurinko paistaa, on sopiva hankikanto, riekot ovat soitimella ja kotka lehahtaa yläpuolella. Jatkat järven jäälle ja tiedät, että siellä on taimenta ja rautua järvi täynnä. Sitä luonto puhtaimmillaan on.”


Sami Jauhojärvi sanoo, että arjen pienet teot ratkaisevat. ”Meillä lamput eivät pala turhaan eikä telkkari ole päällä, jos kukaan ei sitä katso. Myös kotimme huonelämpötilaa on mietitty niin, että kaikilla on hyvä olla, mutta jo parin asteen vähentäminen laskee energiankulutusta.”

”Kolmevuotias poikanikin osaa jo kierrättää”

Keväällä 2017 Sami Jauhojärvi jätti kilpaladut taakseen. Nykyisin hän nauttii eniten, kun saa viettää tavallista perhearkea. Hiihtäjälegenda ei järjestä lapsilleen mitään ”sirkustemppuja”, vaan touhuaa heidän kanssaan mieluummin vaikka yhdessä pihalla.

”Ei ole olemassa laatuaikaa, on vain aikaa. Sitä kuuluisaa omaa aikaa en tarvitse: minulle oma aika on aikaa perheen kanssa. Sain olla itsekseni riittävästi hiihtäjän ammatissa – hotelleissa sai nimittäin maata. Kilpaurheilijan ammatti oli hieno elämänvaihe, mutta nyt on vielä hienompi vaihe menossa.”

Jauhojärvi kertoo, että perheen arkirutiineihin kuuluu vahvasti esimerkiksi kierrättäminen.

”Meiltä löytyy kymmenkunta erilaista roska-astiaa. Se on ihan itse opeteltu juttu, sillä minun tai vaimoni lapsuudenkodeissa ei aikoinaan niin laajasti kierrätetty.”

Ennen kuin Jauhojärvet muuttivat vuonna 2015 nykyiseen omakotitaloonsa Hollolaan, he asuivat Rovaniemellä ja Lahdessa. Sami Jauhojärvi oppi kierrättämään jo pohjoisessa, kun taloyhtiön pihalla oli siihen mahdollisuus.

”Nyt kierrätämme muovit, paperit, pahvit, kompostoitavan jätteen, lasin, metallin, patterit, lääkkeet… Keräämme autotallin yhteen nurkkaan roskat. Kun kasa on riittävän iso, tyhjennämme ne kierrätyspisteeseen.”

Perheellä on polkupyörään kiinnitettävä peräkärry, jonka Jauhojärvi lataa usein täyteen roskia ja pojat lähtevät viemään niitä.

”Lähimmälle kierrätyspaikalle on matkaa vain pari kilometriä. Mennessämme noukimme vähän roskia tien varresta. Ja totta kai pikkuherroja kiinnostaa, jos siellä on pantillisia tölkkejä tai pulloja. Pojat ovat sen ikäisiä, että he osaavat aika hyvin lajitella. Esimerkiksi kolmevuotias kysyy jo, että mihin roskiin mikäkin menee.”

”Urheilusponsoriksi voi ryhtyä kuka tahansa”

Sami Jauhojärvi sanoo miettivänsä nykyisin myös energiankulutustaan entistä tarkemmin. Oma talo lämpiää maalämmöllä. Sähkösopimuksena perheellä on Loisteen Olympiasähkö, joka on Loisteen ja Olympiakomitean yhteinen tuote: Loiste ohjaa jokaisesta käytetystä kilowattitunnista 2,5 prosenttia suoraan nuorten lahjakkaiden urheilijoiden olympiavalmennukseen.

Olympiasähkö ei maksa asiakkaalle ylimääräistä – urheilusponsoriksi voi siis ryhtyä helposti kuka tahansa. Jauhojärven mukaan on hienoa, että Loiste on mukana tukemassa nuoria urheilijoita.

”Suomessa urheilusponsorointia ei ole osattu tuotteistaa lähellekään yhtä hyvin kuin vaikka Ruotsissa, joka on siinä ihan pohjoismainen keulakuva. Olympiasähkön tyyppisiä tuotteita pitäisi olla enemmänkin: asiakas tietää selkeästi, että ostamalla tämän tuotteen tuen nuorisourheilua.”

Suomessa nuorisourheilu on pitkälti vanhempien rahapussista kiinni – ja vanhempien tulotasosta riippuen tasa-arvo-ongelmat voivat olla suuriakin.

”Kaikilla ei ole varaa harrastaa, ja seuratoiminnalla on rajalliset resurssit. Mitä enemmän seuratoiminta ja nuorisourheilu saavat tukea, sitä paremmin varmistamme sen, että meillä on menestyjiä myös tulevaisuudessa.”


Sami Jauhojärvi valmentaa 21-vuotiasta Aleksi Parttimaata, joka on asettanut tähtäimensä Pekingin vuoden 2022 talviolympialaisiin. ”Yhteistyömme alkoi toukokuussa 2018. Aleksi on ikäisekseen kypsä valmennettava, joka tuntee oman kroppansa ja osaa ajatella ja kyseenalaistaa asioita.” Roosa Vantaala, 17, tavoittelee hiihdossa nuorten kansallista kärkeä, jonka saavuttamiseen konkarin neuvot ja opit ovat tervetulleita.

”Opettelen kalenterin hallintaa”

Pitkällä ja menestyksekkäällä urallaan muun muassa parisprintin olympiakultaa ja kahdesti MM-pronssia voittanut Sami Jauhojärvi ei ole suinkaan irtautunut hiihdosta – päinvastoin. Hän työskentelee Ylen hiihtolähetyksissä kommentaattorina, osallistuu luento- ja pr-tapahtumiin, tekee suksi- ja sauvatestejä sekä valmentaa Lahdessa asuvaa nuorta hiihtolupausta Aleksi Parttimaata.

”Kun lopetin kilpailemisen keväällä 2017, minulla oli nopeasti saman vuoden marraskuuhun asti sovittuna enemmän töitä kuin olin ajatellut koko vuoden aikana tekeväni. Olen vähän huono sanomaan ei, mutta harjoittelen kalenterin hallintaa. Jos minulla on päivä vapaata, siihen ei välttämättä tarvitse ottaa töitä. Ja ensimmäistä kertaa vuosiin olen pystynyt pitämään viiden viikon kesäloman.”

Reissupäiviä Jauhojärvellä on edelleen, mutta nykyisin valtaosa niistä on kotimaassa.

”Koetan järjestää työni niin, että lähden varhain aamulla ja tulen illaksi kotiin. Lapsille on tärkeää, että olen kotona heidän mennessään nukkumaan. Minulla on 700 kilometrin raja, jolloin ajan vielä kotiin enkä jää yöksi hotelliin.”

Kuntoaan hän pitää yllä hiihtämällä, juoksemalla tai kotisalilla mutta ei enää pakolla tai verenmaku suussa. Pakko lähteä loppui kaksi vuotta sitten.

”Vaimo aina välillä ilmoittaa, että olisikohan syytä käydä lenkillä, kun pinna alkaa kiristää. Olen ymmärtänyt, että joskus 15 minuutiksikin kannattaa lähteä, siitä on jo hyötyä ja tulee hyvä mieli. Ennen mentaliteettini oli suurin piirtein, ettei alle kahden tunnin lenkkiä varten viitsinyt edes vetää kamppeita päälle.”

Vihreä, vihreämpi – sähkösopimus on myös ympäristöteko

Kaikki vihreältä vaikuttava ei ole aina ympäristöystävällistä sähkösopimuksissakaan. Loisteen markkinoinnin ja asiakkuuksien parissa työskentelevä Sanna Laine ja EKOenergian ympäristöpäällikkö Virpi Sahi Suomen luonnonsuojeluliitosta avaavat yhdessä, mitä kaikkea kätkeytyy sähkösopimusten viherkäsitteisiin.

Suomalaiset ovat yhä kiinnostuneempia hiilijalanjälkeä pienentävistä sähköratkaisuista, niin sanotusta vihreästä sähköstä. Loisteella tämä näkyy asiakkaiden lisääntyneinä kyselyinä.

”Asiakkaiden on hankala tunnistaa runsaasta sähkönmyyjien tarjonnasta erilaiset vihreät vaihtoehdot. Yritysten tuotteita voi olla vaikea vertailla, ja käsitteiden kirjava käyttö saattaa johtaa jopa väärinymmärryksiin”, Loisteen markkinointipäällikkö Sanna Laine kertoo.

Sanna Laine työskentelee Loisteella asiakkuuksien ja markkinoinnin parissa.
Sanna Laine työskentelee Loisteella asiakkuuksien ja markkinoinnin parissa

Sanna Laineen mukaan Loisteen asiakasneuvojat on koulutettu vastaamaan myös vihreän energian kysymyksiin, ja haasteellisimmat kysymykset ohjataan aina varsinaisille energia-asiantuntijoille.

EKOenergiasopimus helpoin tapa pienentää hiilijalanjälkeä

EKOenergian ympäristöpäällikkö Virpi Sahi Suomen luonnonsuojeluliitosta muistuttaa, että merkittävä osa suomalaisten aiheuttamista ilmastopäästöistä syntyy sähkönkulutuksesta. Siksi kotitalouksienkin valinnoilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Virpi Sahi työskentelee Suomen Luonnonsuojeluliitossa

”Jokaisen kannattaa pohtia, kuinka pienentää osaltaan ilmastopäästöjä
eli omaa hiilijalanjälkeään niin, että myös luonnon monimuotoisuus
otetaan huomioon”
, Virpi Sahi sano

Virpi Sahi ymmärtää tavallisen kuluttajan tuskan, kun tämä miettii, mistä aloittaisi hiilijalanjälkensä pienentämisen ja luontoystävällisen ratkaisun etsimisen.

”Helpoin tapa aloittaa on solmia EKOenergia-merkitty sähkösopimus. Siinä ei tarvitse tehdä isoja elämänmuutoksia tai valintoja. Päätös on ympäristön kannalta merkittävä, mutta arjessa mikään ei muutu, vaan sähköä tulee kuten ennenkin”, Virpi Sahi kertoo.

EKOenergia on kansainvälinen ympäristöjärjestöjen verkosto, joka edistää kestävämmän sähkön tuotantoa ja käyttöä. EKOenergia on uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä, joka täyttää verkoston asettamat kestävyyskriteerit. Hyväksytyt sähköntuottajat saavat käyttää kansainvälisesti tunnettua EKOenergia-merkkiä.

”Haluamme näin pysäyttää ilmastonmuutoksen sekä säilyttää luonnon monimuotoisuuden. Asetamme tuuli-, vesi- ja aurinkosähkön tuotannolle kestävyyskriteerit, ja tuemme samalla luonnon monimuotoisuuden säilymistä ilmastorahastojemme avulla. Rahoitamme uusiutuvan energian hankkeita kehittyvissä maissa. Virtavesirahaston varoja käytämme esimerkiksi jokien kunnostushankkeisiin. Tämä eroaa siis olennaisesti tavanomaisen uusiutuvan energian tuotannosta, jossa ei huomioida luonnon monimuotoisuuden säilymistä”, Virpi Sahi sanoo.

EKOenergia-ympäristömerkityn sähkön myynti on kasvanut Suomessa voimakkaasti. Vuonna 2013 myynti oli 300 gigawattituntia (GWh) vuodessa ja vuonna 2017 jo yli nelinkertainen eli 1250 GWh. Käytännössä se vastaa noin 520 000 kerrostaloasunnon vuotuista sähkönkulutusta. Monet isot yritykset ovat valinneet EKOenergian. Kuluttajien ja yritysten valinnat ovat signaali poliitikoille ja sähköntuottajille siitä, millaiseen energiantuotantoon pitää investoida.

Lue lisää: Näin voit vertailla eri sähköntuottajien vihreyttä

Kolme askelta kohti pienempää hiilijalanjälkeä

Suomalaisten hiilijalanjäljestä yli kolmannes muodostuu asumisen kustannuksista eli sähköstä, lämmöstä, vedestä ja asunnosta.


Lähteenä https://www.sitra.fi/artikkelit/keskivertosuomalaisen-hiilijalanjalki/

Suomalaiset ovat kiinnostuneita pienentämään hiilijalanjälkeään ja siirtyneet yhä enemmän käyttämään uusiutuvaa energiaa. Uusiutuvilla energialähteillä katettiin yli 40 prosenttia käytetystä sähköstä jo vuonna 2017.

Sähkönkulutustaan voi kehittää paremmaksi kolmen askeleen kautta, neuvovat Virpi Sahi ja Sanna Laine:

  1. Vaikuttavin muutos on valita EKOenergia-ympäristömerkitty, uusiutuvilla energialähteillä tuotettusähkö. Loisteen tytäryhtiö Ekosähkö on yksi kymmenestä suomalaisesta yhtiöstä, jotka tarjoavat EKOenergia-merkittyä sähköä.
  2. Valitse sähkö, joka on tuotettu uusiutuvilla energiamuodoilla. Esimerkiksi Loiste Puhdas on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä, ja sille on myönnetty alkuperätakuu.
  3. Käytä aina sähköä ja energiaa harkiten ja vältä tuhlaamista.

Oma valintasi vaikuttaa myös laajemmin: mitä enemmän ympäristöystävällistä sähköä kysytään, sitä enemmän vihreää ja puhtaampaa sähköä myös tuotetaan.

Rocktähti kulkee julkisilla ja nuuhkii metsän tuoksua

Pitkän linjan rockmuusikko Michael Monroe lähti mukaan Loiste Energian ilmastonmuutosta torjuvaan kampanjaan. Lapsuutensa maalla viettänyt tähti kertoo, millaisilla valinnoilla voi vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä.

Michael Monroe on kasvokkain yhtä välitön ja elämänmyönteinen kuin julkisuuskuvansa. Mustiin nahkahousuihin ja punaiseen liiviin pukeutunut Suomen rockgenren kärkikastiin kuuluva muusikko istuu levy-yhtiö Warnerin tiloissa Helsingin Kampissa ja tapailee kitarallaan Don´t block the sun -kappaleensa sointuja.

Hän ei empinyt lähteä mukaan Loiste Energian ilmastonmuutosta torjuvaan kampanjaan.

”Ympäristön lämpenemiseen täytyy kiinnittää huomiota, ja me pienet ihmiset voimme omilla teoillamme vaikuttaa asiaan. On hienoa, jos minä voin saada julkisuudellani jotain hyödyllistä aikaan. Musiikilla voi vaikuttaa ihan eri tavalla kuin esimerkiksi politiikalla”, Monroe sanoo.

Yksinkertaisuudessaan ilmastonmuutoksessa on kyse ilmakehässä olevista kaasuista, jotka päästävät läpi auringonsäteet mutta samalla estävät osaa lämmöstä karkaamasta takaisin avaruuteen. Ihmisten toiminnan seurauksena lämmön karkaamista estävät kaasut lisääntyvät ja luonnolla on vaikeuksia sopeutua muutoksiin. 

Kun yhä useampi meistä kiinnittää huomiota asumis-, liikkumis- ja ruokavalintoihinsa, yksityisen kulutuksen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä on mahdollista vähentää.

Metelöintiä metsän siimeksessä

Ympäristöasiat ovat olleet Monroen sydäntä lähellä 1980-luvun puolivälistä lähtien. Silloin Hanoi Rocks -tähti alkoi luoda soolouraansa. Monroe oli vuonna 1985 mukana hyvän ystävänsä, muusikko Little Stevenin, apartheidin vastaisella Sun City -albumin nimikappaleen musiikkivideolla ja ystävykset kävivät tuolloin pitkiä keskusteluja maapallon tilasta ja tulevaisuudesta.

Luonto on ollut iso osa Monroen elämää kuitenkin pikkupojasta lähtien. Alakouluikäinen Monroe vietti nimittäin kesänsä maaseudulla kahden isoveljensä kanssa.

Kiikalassa sijaitsi mökki, jonka läheisissä metsissä pojat pääsivät riehumaan ja metelöimään ihan eri tavalla kuin kaupunkikodissa.

”Linnunlaulua, metsän tuoksua, havumetsissä juoksua ja puhtaissa järvissä uimista”, Monroe kertaa ensimmäisiä muistikuviaan luonnon helmasta.

Kesäreissuilla oli mukana myös isoäiti, jonka kanssa Michael pelasi pasianssia ja jutteli pitkät päivät ulkoilunsa ohessa. Lähes satavuotiaaksi elänyt mummi oli Monroelle kuin toinen äiti. Hän oli myös lapsenlapsensa suuri fani, joka kannusti Monroeta musiikkiuralla kuolemaansa saakka.

”Hän syntyi 1800-luvun lopussa ja ehti nähdä paljon. Juttelimme kaikenlaisista asioista, myös hengellisistä kysymyksistä.”

Oman elämän kokoisia tekoja

Well I feel alright my time has come / Get out, don’t block the sun

Yeah I speak my truth and I ain’t done / Oh, don’t block the sun

Don’t block the sun

Don’t block the sun -biisi istuu teemaltaan hienosti ilmastonmuutoksen hillitsemiseen

Michael Monroe kaivoi Loiste Energian kampanjaa varten naftaliinista tämän vuonna 2013 julkaistun LP:n bonusraidan, jonka tekstin hän sanoo sopivan aiheeseen kuin nenä päähän. Kampanja kannustaa jokaista tekemään oman elämän kokoisia ympäristötekoja.

Monroelle pienet ympäristöteot eivät ole vieras juttu. Hän jätti lihan pois ruokavaliostaan jo vuosikymmeniä sitten. Harva tietää, että kokoaikainen vegaanisen ruokavalion noudattaminen vähentää omaa hiilijalanjälkeä jopa kymmenen prosenttia.

”En myöskään omista autoa ja liikun junalla tai polkupyörällä. Kodissani suosin energiansäästölamppuja ja lajittelen roskani, Monroe kertoo.

Kaikki julkisuuden henkilöt eivät tunne oloaan mukavaksi julkisissa liikennevälineissä, mutta Monroe juttelee mielellään ihailijoidensa kanssa.

”Minusta on kiva tavata ihmisiä. Yleensä he pyytävät valokuvaan ja kannan mukanani nimmarikortteja, joita voin antaa saman tien. Jos kukaan ei tulisi koskaan pyytämään nimmaria tai valokuvaa, se olisi aika huono juttu uran kannalta”, Monroe naurahtaa.

Luonto ei unohdu rundeillakaan

Muusikko on luvannut laulaa pätkän kampanjakappaleestaan nauhalle. Kameran edessä työskentely on televisio- ja lavakonkarille luontevaa.

Eikä maailmalla kiertävä rokkitähti suinkaan ole vieraantunut luonnosta pikkupoika-aikojensa jälkeen. Turussa asuva Monroe kertoo, että käy Johanna-vaimonsa kanssa vapaa-ajalla kävelyillä Aurajoen varrella.

”Myös keikkamatkoillani käyn huoltoasemapysähdysten aikana usein haukkaamassa raitista ilmaa. Nuuhkin metsän tuoksua ja teen pienen lenkin metsäpoluilla. Olen oppinut arvostamaan luontoa pienestä lähtien.”

Yksi syy, miksi Monroe päätti 90-luvun puolivälissä palata kymmenen Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen takaisin kotimaahansa, olikin juuri väljempi asumisympäristö ja raitis ilma.

”Kuumina kesäpäivinä Manhattanilla saattoi tulla aamuisin radiosta otsonivaroitus, jossa ihmisiä kehotettiin pysymään sisällä ilmastointilaitteiden viilentämässä ilmassa. Kuumuuden lisäksi ilma oli täynnä saasteita. Olihan se aika heviä.”

Tuota itse sähkösi – energiaa voi jäädä myytäväksikin

Voisinko tuottaa itse oman sähköni? Keskikokoisen aurinkosähköjärjestelmän energialla lämmittäisin saunan monta kertaa viikossa tai ajaisin sähköautolla huikeat kilometrit vuodessa. Oman järjestelmän hankkiminen ja jopa sähkön myyminen on meille jo todellinen vaihtoehto.  

Yhä useampi kotitalous päätyy hankkimaan aurinkosähköjärjestelmän Suomessa ja maailmalla. Katolle asennettavat aurinkopaneelit pienentävät energialaskua huomattavasti meidänkin leveyspiireillämme. Jos energiaa syntyy yli oman tarpeen, sen voi myydä muiden hyödynnettäväksi.

Saksalaisen Franhofer-tutkimusinstituutin mukaan aurinkopaneelien määrä lisääntyi vuosittain 24 prosenttia vuosina 2010–2017. Energiaviraston mukaan Suomessa tuotetun aurinkoenergian määrä on samassa ajassa kasvanut 5 megawatista 70 megawattiin. Nopeasta kasvusta huolimatta aurinkoenergian osuus on yhä alle prosentin kaikesta Suomessa tuotetusta energiasta.

Paneelien teho on kasvanut

Loisteen Business Manager Tommi Göös uskoo, että aurinkoenergian kasvu kiihtyy entisestään. Paneelien teho on parantunut teknologian kehittyessä, ja laitteiden hinnat ovat pudonneet niiden yleistyessä.

Kahvihetkien lomassa Tommi keskustelee usein kollegoiden kanssa, kuten sähkökaupan parissa työskentelevän Mikko Salmisen kanssa.

”Oman järjestelmän hankkimisesta on tullut taloudellinen vaihtoehto jopa täällä pohjolassa. Samalla ilmastonmuutos on lisännyt ihmisten kiinnostusta uusiutuviin energianlähteisiin”, Göös sanoo.

Hänen mukaansa Suomen oloissa kahdestakymmenestä kuuden kilowatin huipputehoon yltävästä paneelista koostuva keskikokoinen aurinkosähköjärjestelmä voi tuottaa vuosittain energiaa määrän, joka vastaa 45 000:ta sähköautolla ajettua kilometriä. Samalla energialla voisi lämmittää saunan keskimäärin kaksitoista kertaa viikossa.

”Aurinkopaneelit sopivat erityisesti omakotitaloasujille, yrityksille ja kesämökeille. Rivi- ja kerrostaloissa laitteiston käyttöönotto on myös mahdollista, mutta hankinta edellyttää sopimista taloyhtiön osakkaiden kesken, koska aurinkosähköä on vaikea tuottaa pelkästään kuluttajan omaan käyttöön. Tulevaisuudessa rivi- ja kerrostalojenkin mahdollisuudet monipuolistuvat,” Göös kertoo.

Ylimääräisen sähkön voi myydä

Kotitalouksien kannattaa Göösin mukaan mitoittaa aurinkosähköjärjestelmä siten, että se tuottaa energiaa pääosin omaan tarpeeseen ja heti käytettäväksi. Energian varastointi voi olla järkevää esimerkiksi kesämökillä, joka ei ole kiinni sähköverkossa. 

”Akkujärjestelmät eivät ole kodeissa vielä kovin suosittuja, sillä akkujen hinnat ovat toistaiseksi korkeita niiden energianvarastointikykyyn nähden”, Göös sanoo.

Göös arvioi, että omaan käyttöön tarkoitetun sähköä tuottavan aurinkopaneelin käyttöikä on noin 30 vuotta. Aurinkoisina päivinä järjestelmän tuotto saattaa olla kulutusta suurempi ja ylimääräinen sähkö voidaan myydä verkkoon. Tuotto ei ole kovin iso, ja kukaan tuskin sillä rikastuu.

”Aurinkopaneeli tuottaa energiaa, vaikka asukas ei olisi kotona käyttämässä sitä. Usean viikon kesälomamatkan aikana sähkön myymisellä voi tienata maksimissaan kymmeniä euroja”, Göös pohtii.

Tommi Göös ja Jani-Pekka Pantti työskentelemässä Espoon konttorilla

Kohti älykkäämpää sähköverkkoa

Kun sähköverkkoon liitetään tulevaisuudessa tuhansia pienvoimaloita, myös sähköverkolle asetut vaatimukset kasvavat. Loiste Sähköverkon tuotepäällikkö Jani-Pekka Pantti kertoo, että sähköverkkoa kehitetään parhaillaan asiakkaiden tulevaisuuden tarpeiden mukaiseksi ja ilmastonmuutoksen myötä voimistuvia myrskyjä kestäviksi.

”Tarjoamme asiakkaillemme yhä tarkempaa mittausdataa heidän energiankulutuksestaan ja -tuotannostaan. Tulevaisuudessa mittaria voidaan hyödyntää tehokkaammin kulutusjoustossa tai vaihtoehtoisesti asiakas voi hankkia kotiautomaatiojärjestelmän. Molempien tarkoituksena on sähkön käyttäminen silloin kun sähkö on edullista ja hiilidioksidivapaata.”

Pantti uskoo, että energia-alalla siirrytään tulevaisuudessa perusmaksupohjaisesta hinnoittelusta tehopohjaiseen hinnoitteluun. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lasku määräytyy tehopiikkien mukaan, jolloin asiakkaalla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan sähkölaskuunsa.

”Tehomaksun käyttöönotolla pyritään myös ohjaamaan asiakkaiden kulutusta siten, että sähköverkkoon ei tule suuria kuormitustilanteita. Uusiutuvan energia kasvu lisää hintavaihteluja sähkömarkkinoilla, ja mikäli automaatio ohjaa sähkökuormia markkinahinnan mukaan, voi se aiheuttaa ongelmia jakeluverkkoon.”

Vuosi sitten kukaan ei puhunut ilmastoahdistuksesta – nyt siitä puhuvat kaikki!

Julkistimme aamulla Taloustutkimuksella teettämämme tutkimuksen suomalaisten ilmastoasenteista. Kiinnostuksesta päätellen jo nyt tuntuu siltä, että olemme nostaneet esille todella kiinnostavan puheenaiheen: ilmastoahdistuksen.

Kuinka moni meistä puhui vuosi sitten ilmastoahdistuksesta tai ylipäätään käytti kyseistä termiä?  En minä ainakaan, vaikka elänkin kotitaloudessa, jossa teinit ahkerasti pitävät aihetta esillä. Mutta nyt tuo sana tuntuu olevan jo arkipäivää niin päivittäisessä kielenkäytössämme kuin julkisessa yhteiskunnallisessa keskustelussakin.

Loiste teetti tutkimuksen suomalaisten ilmastoasenteista

Vai mitä sanot näistä luvuista? Meistä suomalaisista 76 prosenttia pitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana ja suoranaista ilmastoahdistusta meistä potee 17 prosenttia. Tässä ahdistusta potevien ryhmässä korostuu nuorten, kaupungissa asuvien naisten osuus.

Onneksi tutkimus kertoo myös, että me emme huolestumisestamme huolimatta suinkaan ole ryhtyneet ilmastoneuvottomiksi. Meistä 41 prosenttia on vähentänyt punaisen lihan syömistä, kolmannes oman auton käyttöä ja neljännes lentomatkustamista. Ja nyt tulee luku, joka todella sai minut pysähtymään: 16 prosenttia jättänyt lapset hankkimatta!

Loisteen asiakkuus- ja myyntijohtaja Ulla Leppä hämmentyi siitä, kuinka moni on jättänyt lapset hankimatta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Mutta miksi teimme tämän tutkimuksen?

Yksinkertaisesti siitä syystä, että kannattaa mieluummin kysyä kuin olettaa. Me haluamme tietää,  kuunnella, jotta voimme kehittää sellaisia uusia palveluita ja tuotteita, joille on todellista tarvetta. Tutkimuksessamme nimittäin selvisi sekin, että 55 prosenttia meistä ajattelee, että omilla energiavalinnoilla on merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Energia-alalla ei perinteisesti ole seurattu ihmisten mielentiloja ja mielenliikkeitä, mutta jos emme tiedä mitä asiakkaamme ajattelevat esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, emme myöskään osaa palvella heitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Tutkimuksessamme saimme myös arvokasta tietoa siitä, miten hyvin suomalaiset ymmärtävät energia-alan käsitteet ja asiat. Tässä meillä on paljon petrattavaa, sillä kerromme asioista usein liian vaikeasti. On meidän velvollisuutemme kertoa asioita niin, että ympäristöystävällisten valintojen tekeminen on ihmisille helppoa. Ja jotta tässä onnistumme, yksi asia on varma: kysymme myös jatkossa!