Suomen luonto on antanut entiselle kilpahiihtäjälle Sami Jauhojärvelle paljon. Menestyksekäs ura alkoi Ylitornion metsistä, ja luonnossa hän edelleen lataa akkuja, purkaa energiaa, metsästää ja kalastaa. ”Jokainen meistä voi vaikuttaa arjen hyvillä valinnoilla siihen, että puhdas luonto säilyy jälkipolvillekin”, Loiste Energian energialähettiläs sanoo.
Huippuhiihtäjä Sami Jauhojärvi, 37, on nähnyt matkoillaan jylhiä vuoria ja kaunista luontoa, mutta Lapin Kilpisjärveä hienompaa paikkaa ei maailmassa ole.
”Tunne on käsittämätön, kun nousen suksilla tunturiin ja lähden hiihtämään kohti Haltia. Suomen korkeimman tunturin laella tunnen olevani Suomen ja lähes maailman katolla. Ympäröivä rauha ja huipulta aukeava avaruus ovat jotain uskomatonta.”
Ylitorniolla elämänsä ensimmäiset 23 vuotta asunut Jauhojärvi tunnetaan menestyksekkään hiihtouransa lisäksi vahvasta luontosuhteestaan. Nykyisin hän asuu Lahden kupeessa Hollolassa opettajavaimonsa Lauran ja poikiensa Oivan, 7, Alpon, 3, sekä puolivuotiaan Elvi-tyttärensä kanssa ja haluaa siirtää luonnon kunnioituksen lapsilleenkin.
”On tärkeää, että jätämme tuleville sukupolville perinnöksi puhtaan luonnon – ja että tulevaisuudessakin olisi vuodenajat ja lunta talvisin. Jokainen meistä voi vaikuttaa asiaan ja tehdä arjen hyviä valintoja”, Loiste Energian brändilähettiläänä toimiva Sami Jauhojärvi sanoo.
”Haluan opettaa lapsilleni luonnon arvostusta”
Entinen maastohiihtäjä jos kuka tietää, että luonto on paras paikka ladata akkuja ja purkaa energiaa. Sami Jauhojärvi on kulkenut luonnossa pikkupojasta lähtien: samoillut, hiihtänyt, lenkkeillyt, metsästänyt, kalastanut sekä poiminut marjoja ja sieniä.
”Haluan opettaa lapsenikin liikkumaan luonnossa. Oleellista ei ole vain se, että luonnosta pitäisi saada konkreettista hyötyä. Siellä myös näkee, että eläimillä on asiat hyvin ja osaa arvioida erilaisia maastoja, metsiä ja luonnon merkkejä – se on arvokasta”, hän pohtii.
Jauhojärven mukaan jokamiehenoikeutemme ovat ainutlaatuinen asia.
”Ne nousevat erityisen suureen arvoon maailmalla liikkuessa. Esimerkiksi sienten poimiminen saattaa olla monessa maassa kiellettyä, mikä tuntuu meistä suomalaisista ihan hullulta.”
Hän muistuttaakin, kuinka onnekkaita olemme, kun puhtaat metsät ja kansallispuistot ovat jokaista lähellä.
”Alpeilla mennään gondolihissillä ensin ylös vuoristoon, Lapissa jokainen voi itse päättää, mihin suuntaan lähtee. Mikä siinä on hiihdellessä, kun kevätaurinko paistaa, on sopiva hankikanto, riekot ovat soitimella ja kotka lehahtaa yläpuolella. Jatkat järven jäälle ja tiedät, että siellä on taimenta ja rautua järvi täynnä. Sitä luonto puhtaimmillaan on.”
Sami Jauhojärvi sanoo, että arjen pienet teot ratkaisevat. ”Meillä lamput eivät pala turhaan eikä telkkari ole päällä, jos kukaan ei sitä katso. Myös kotimme huonelämpötilaa on mietitty niin, että kaikilla on hyvä olla, mutta jo parin asteen vähentäminen laskee energiankulutusta.”
”Kolmevuotias poikanikin osaa jo kierrättää”
Keväällä 2017 Sami Jauhojärvi jätti kilpaladut taakseen. Nykyisin hän nauttii eniten, kun saa viettää tavallista perhearkea. Hiihtäjälegenda ei järjestä lapsilleen mitään ”sirkustemppuja”, vaan touhuaa heidän kanssaan mieluummin vaikka yhdessä pihalla.
”Ei ole olemassa laatuaikaa, on vain aikaa. Sitä kuuluisaa omaa aikaa en tarvitse: minulle oma aika on aikaa perheen kanssa. Sain olla itsekseni riittävästi hiihtäjän ammatissa – hotelleissa sai nimittäin maata. Kilpaurheilijan ammatti oli hieno elämänvaihe, mutta nyt on vielä hienompi vaihe menossa.”
Jauhojärvi kertoo, että perheen arkirutiineihin kuuluu vahvasti esimerkiksi kierrättäminen.
”Meiltä löytyy kymmenkunta erilaista roska-astiaa. Se on ihan itse opeteltu juttu, sillä minun tai vaimoni lapsuudenkodeissa ei aikoinaan niin laajasti kierrätetty.”
Ennen kuin Jauhojärvet muuttivat vuonna 2015 nykyiseen omakotitaloonsa Hollolaan, he asuivat Rovaniemellä ja Lahdessa. Sami Jauhojärvi oppi kierrättämään jo pohjoisessa, kun taloyhtiön pihalla oli siihen mahdollisuus.
”Nyt kierrätämme muovit, paperit, pahvit, kompostoitavan jätteen, lasin, metallin, patterit, lääkkeet… Keräämme autotallin yhteen nurkkaan roskat. Kun kasa on riittävän iso, tyhjennämme ne kierrätyspisteeseen.”
Perheellä on polkupyörään kiinnitettävä peräkärry, jonka Jauhojärvi lataa usein täyteen roskia ja pojat lähtevät viemään niitä.
”Lähimmälle kierrätyspaikalle on matkaa vain pari kilometriä. Mennessämme noukimme vähän roskia tien varresta. Ja totta kai pikkuherroja kiinnostaa, jos siellä on pantillisia tölkkejä tai pulloja. Pojat ovat sen ikäisiä, että he osaavat aika hyvin lajitella. Esimerkiksi kolmevuotias kysyy jo, että mihin roskiin mikäkin menee.”
”Urheilusponsoriksi voi ryhtyä kuka tahansa”
Sami Jauhojärvi sanoo miettivänsä nykyisin myös energiankulutustaan entistä tarkemmin. Oma talo lämpiää maalämmöllä. Sähkösopimuksena perheellä on Loisteen Olympiasähkö, joka on Loisteen ja Olympiakomitean yhteinen tuote: Loiste ohjaa jokaisesta käytetystä kilowattitunnista 2,5 prosenttia suoraan nuorten lahjakkaiden urheilijoiden olympiavalmennukseen.
Olympiasähkö ei maksa asiakkaalle ylimääräistä – urheilusponsoriksi voi siis ryhtyä helposti kuka tahansa. Jauhojärven mukaan on hienoa, että Loiste on mukana tukemassa nuoria urheilijoita.
”Suomessa urheilusponsorointia ei ole osattu tuotteistaa lähellekään yhtä hyvin kuin vaikka Ruotsissa, joka on siinä ihan pohjoismainen keulakuva. Olympiasähkön tyyppisiä tuotteita pitäisi olla enemmänkin: asiakas tietää selkeästi, että ostamalla tämän tuotteen tuen nuorisourheilua.”
Suomessa nuorisourheilu on pitkälti vanhempien rahapussista kiinni – ja vanhempien tulotasosta riippuen tasa-arvo-ongelmat voivat olla suuriakin.
”Kaikilla ei ole varaa harrastaa, ja seuratoiminnalla on rajalliset resurssit. Mitä enemmän seuratoiminta ja nuorisourheilu saavat tukea, sitä paremmin varmistamme sen, että meillä on menestyjiä myös tulevaisuudessa.”
Sami Jauhojärvi valmentaa 21-vuotiasta Aleksi Parttimaata, joka on asettanut tähtäimensä Pekingin vuoden 2022 talviolympialaisiin. ”Yhteistyömme alkoi toukokuussa 2018. Aleksi on ikäisekseen kypsä valmennettava, joka tuntee oman kroppansa ja osaa ajatella ja kyseenalaistaa asioita.” Roosa Vantaala, 17, tavoittelee hiihdossa nuorten kansallista kärkeä, jonka saavuttamiseen konkarin neuvot ja opit ovat tervetulleita.
”Opettelen kalenterin hallintaa”
Pitkällä ja menestyksekkäällä urallaan muun muassa parisprintin olympiakultaa ja kahdesti MM-pronssia voittanut Sami Jauhojärvi ei ole suinkaan irtautunut hiihdosta – päinvastoin. Hän työskentelee Ylen hiihtolähetyksissä kommentaattorina, osallistuu luento- ja pr-tapahtumiin, tekee suksi- ja sauvatestejä sekä valmentaa Lahdessa asuvaa nuorta hiihtolupausta Aleksi Parttimaata.
”Kun lopetin kilpailemisen keväällä 2017, minulla oli nopeasti saman vuoden marraskuuhun asti sovittuna enemmän töitä kuin olin ajatellut koko vuoden aikana tekeväni. Olen vähän huono sanomaan ei, mutta harjoittelen kalenterin hallintaa. Jos minulla on päivä vapaata, siihen ei välttämättä tarvitse ottaa töitä. Ja ensimmäistä kertaa vuosiin olen pystynyt pitämään viiden viikon kesäloman.”
Reissupäiviä Jauhojärvellä on edelleen, mutta nykyisin valtaosa niistä on kotimaassa.
”Koetan järjestää työni niin, että lähden varhain aamulla ja tulen illaksi kotiin. Lapsille on tärkeää, että olen kotona heidän mennessään nukkumaan. Minulla on 700 kilometrin raja, jolloin ajan vielä kotiin enkä jää yöksi hotelliin.”
Kuntoaan hän pitää yllä hiihtämällä, juoksemalla tai kotisalilla mutta ei enää pakolla tai verenmaku suussa. Pakko lähteä loppui kaksi vuotta sitten.
”Vaimo aina välillä ilmoittaa, että olisikohan syytä käydä lenkillä, kun pinna alkaa kiristää. Olen ymmärtänyt, että joskus 15 minuutiksikin kannattaa lähteä, siitä on jo hyötyä ja tulee hyvä mieli. Ennen mentaliteettini oli suurin piirtein, ettei alle kahden tunnin lenkkiä varten viitsinyt edes vetää kamppeita päälle.”
