Aune Ension energisillä jalanjäljillä

Kerroin vuosi sitten blogissani Suomen ensimmäisestä sähkökonsulentista Aune Ensiosta, jonka kuva on pääkonttorimme seinällä Kajaanissa.

Aune Ensio neuvoo sähkönkäytössä
Sähkökonsulentti Aune Ensio oli vahvatahtoinen nainen ja aikansa edelläkävijä

Täysin yllättäen sain sähköpostiini viestin Aunen veljenpojalta, joka oli lukenut kirjoitukseni. Hän kertoi aivan huikean tarinan tarmokkaasta tädistään.

Rohkea Aune halusi opastaa suomalaisia sähkönkäyttäjiä

Aune Ensio oli tosiaankin rohkea oman tiensä kulkija, joka ei pelännyt tarttua uusiin asioihin. Sain tietää, että kun vuonna 1938 Suomea alettiin sähköistää ja kotitalousopettajana aiemmin toiminut Aune meni töihin Suomen Sähkölaitosyhdistykseen neuvomaan suomalaisia sähkön ja sähkölaitteiden käyttämisessä. Siinä vaiheessa hänellä ei ollut mitään käsitystä wateista, ampeereista tai sulakkeista. Kaikki piti opetella alusta alkaen ja kysyä ympärillä olevilta ihmisiltä.

Tilanne tuntui jotenkin tutulta. Tulinhan itsekin energia-alalle täysin erilaisesta maailmasta, vaikkakin eri aikakaudella. Opettelussa on puolensa. Kun jouduin itsekin opettelemaan alan termit, käsitteet ja lainalaisuudet, on ollut helpompaa kertoa muille, mistä energia-asioissa on kysymys. Ihan niin kuin Aunekin teki.

Ulla Leppä toimii asiakkuuksien, myynnin ja markkinoinnin johtajana  Loisteella
Ulla Leppä siirtyi energia-alalle eri alalta ja kertoo oppineensa valtavasti uutta.

Markkinointia, lobbausta ja tuotesijoittelua naisille

Suomi oli tuolloin oli hyvin erilainen, sillä sotien aikana ei sähköä myyty. Aune toimi muonituslottana huolehtien siitä, että maan hallituksen vatsat pysyivät täynnä. Hallitus kokoontui tuolloin Suomen Pankin holvissa, jonne rakennettiin yksi Suomen ensimmäisistä sähkökeittiöstä. Siellä kokkaamisesta tulisi olemaan Aunelle hyötyä myös ammatillisesti.

Sotien jälkeen sähkö tarkoitti monissa kodeissa edelleen vain valoa. Sähköllä toimivien, kotitöitä helpottavien laitteiden myyminen oli hankalaa, koska perheiden rahoja hallinnoineet miehet eivät arvostaneet naisten kotona tekemiä tärkeitä askareita. Aunehan ei vahvana ja tarmokkaana naisena moisesta piitannut, vaan hän luotti markkinoinnin, lobbauksen ja tuotesijoittelun voimaan. Hän kiersikin ympäri maata maatalousnäyttelyissä opettamassa Suomen naisille sähkölieden ja jääkaapin käyttöä.

Aune Ensio on mielestäni loistava esimerkki siitä, miten asioihin rohkeasti heittäytymällä, kysymällä ja yhdessä muiden kanssa tekemällä, pääsee eteenpäin. Nykyään kylläkin sähkö ja sähkölaitteet ovat itsestäänselvyys ja mullistavaa on se, jos sähköt menevät poikki.

Aunen maine kasvoi, ja pian hän pääsi kertomaan sähkölaitteista myös radioon ja televisioon. Kerran koko talon pääsulakkeet paloivat, kun tv-lähetystä tehtiin hänen asunnoltaan. Hänen asuntonsa keittokomeroon oli nimittäin tehty laajennus, jotta sinne mahtui kokeiltavaksi kaksi sähköhellaa kerrallaan. Tähän en ehkä itse ryhdy!

Energia-alan mullistuksesta toiseen

Sähkön tuleminen oli vaurastuvassa Suomessa mullistavaa, ja sillä rakennettiin koko yhteiskunnan pohjaa. Aune Ensio oli osa tätä mullistusta. Nyt energia-alalla on käynnissä toisenlainen murros.

Tänä päivänä rakennetaan digitaalisen yhteiskunnan pohjaa, älyverkkoja, haetaan tehokkaita ja ympäristöystävällisempiä energiatuotannon muotoja yhä kiihtyvällä tahdilla sähkön kulutuksen kasvaessa. Jos Aunen aikaan valettiin perusta, nyt tehdään sama seuraaville sukupolville. On ollut hienoa olla mukana tässä aitiopaikalla.

Olen onnekas, kun minulla on ympärilläni ajan hermolla olevia ammattilaisia. Heidän asiantuntemuksensa mahdollistaa sen, että voin tarttua asioihin tarmokkaasti Aune Ension tarmokkuudella. Yksin en onnistuisi.

Blogin kirjoittanut Ulla Leppä toimii asiakkuuksien, myynnin ja markkinoinnin johtajana energiayhtiö Loisteella.

Jaa artikkeli ja seuraa meitä
20

Hiihtäjälegenda Sami Jauhojärvi: ”Viemme roskat kierrätykseen pyörän peräkärryssä”

Suomen luonto on antanut entiselle kilpahiihtäjälle Sami Jauhojärvelle paljon. Menestyksekäs ura alkoi Ylitornion metsistä, ja luonnossa hän edelleen lataa akkuja, purkaa energiaa, metsästää ja kalastaa. ”Jokainen meistä voi vaikuttaa arjen hyvillä valinnoilla siihen, että puhdas luonto säilyy jälkipolvillekin”, Loiste Energian energialähettiläs sanoo.

Huippuhiihtäjä Sami Jauhojärvi, 37, on nähnyt matkoillaan jylhiä vuoria ja kaunista luontoa, mutta Lapin Kilpisjärveä hienompaa paikkaa ei maailmassa ole.

Entinen kilpahiihtäjä, Sami Jauhojärvi toimii Loisteen energialähettiläänä ja lupaa tuoda energiaa meidän kaikkien omaan arkeen.

”Tunne on käsittämätön, kun nousen suksilla tunturiin ja lähden hiihtämään kohti Haltia. Suomen korkeimman tunturin laella tunnen olevani Suomen ja lähes maailman katolla. Ympäröivä rauha ja huipulta aukeava avaruus ovat jotain uskomatonta.”

Ylitorniolla elämänsä ensimmäiset 23 vuotta asunut Jauhojärvi tunnetaan menestyksekkään hiihtouransa lisäksi vahvasta luontosuhteestaan. Nykyisin hän asuu Lahden kupeessa Hollolassa opettajavaimonsa Lauran ja poikiensa Oivan, 7, Alpon, 3, sekä puolivuotiaan Elvi-tyttärensä kanssa ja haluaa siirtää luonnon kunnioituksen lapsilleenkin.

”On tärkeää, että jätämme tuleville sukupolville perinnöksi puhtaan luonnon – ja että tulevaisuudessakin olisi vuodenajat ja lunta talvisin. Jokainen meistä voi vaikuttaa asiaan ja tehdä arjen hyviä valintoja”, Loiste Energian brändilähettiläänä toimiva Sami Jauhojärvi sanoo.

”Haluan opettaa lapsilleni luonnon arvostusta”

Entinen maastohiihtäjä jos kuka tietää, että luonto on paras paikka ladata akkuja ja purkaa energiaa. Sami Jauhojärvi on kulkenut luonnossa pikkupojasta lähtien: samoillut, hiihtänyt, lenkkeillyt, metsästänyt, kalastanut sekä poiminut marjoja ja sieniä.

”Haluan opettaa lapsenikin liikkumaan luonnossa. Oleellista ei ole vain se, että luonnosta pitäisi saada konkreettista hyötyä. Siellä myös näkee, että eläimillä on asiat hyvin ja osaa arvioida erilaisia maastoja, metsiä ja luonnon merkkejä – se on arvokasta”, hän pohtii.

Jauhojärven mukaan jokamiehenoikeutemme ovat ainutlaatuinen asia.

”Ne nousevat erityisen suureen arvoon maailmalla liikkuessa. Esimerkiksi sienten poimiminen saattaa olla monessa maassa kiellettyä, mikä tuntuu meistä suomalaisista ihan hullulta.”

Hän muistuttaakin, kuinka onnekkaita olemme, kun puhtaat metsät ja kansallispuistot ovat jokaista lähellä.

”Alpeilla mennään gondolihissillä ensin ylös vuoristoon, Lapissa jokainen voi itse päättää, mihin suuntaan lähtee. Mikä siinä on hiihdellessä, kun kevätaurinko paistaa, on sopiva hankikanto, riekot ovat soitimella ja kotka lehahtaa yläpuolella. Jatkat järven jäälle ja tiedät, että siellä on taimenta ja rautua järvi täynnä. Sitä luonto puhtaimmillaan on.”


Sami Jauhojärvi sanoo, että arjen pienet teot ratkaisevat. ”Meillä lamput eivät pala turhaan eikä telkkari ole päällä, jos kukaan ei sitä katso. Myös kotimme huonelämpötilaa on mietitty niin, että kaikilla on hyvä olla, mutta jo parin asteen vähentäminen laskee energiankulutusta.”

”Kolmevuotias poikanikin osaa jo kierrättää”

Keväällä 2017 Sami Jauhojärvi jätti kilpaladut taakseen. Nykyisin hän nauttii eniten, kun saa viettää tavallista perhearkea. Hiihtäjälegenda ei järjestä lapsilleen mitään ”sirkustemppuja”, vaan touhuaa heidän kanssaan mieluummin vaikka yhdessä pihalla.

”Ei ole olemassa laatuaikaa, on vain aikaa. Sitä kuuluisaa omaa aikaa en tarvitse: minulle oma aika on aikaa perheen kanssa. Sain olla itsekseni riittävästi hiihtäjän ammatissa – hotelleissa sai nimittäin maata. Kilpaurheilijan ammatti oli hieno elämänvaihe, mutta nyt on vielä hienompi vaihe menossa.”

Jauhojärvi kertoo, että perheen arkirutiineihin kuuluu vahvasti esimerkiksi kierrättäminen.

”Meiltä löytyy kymmenkunta erilaista roska-astiaa. Se on ihan itse opeteltu juttu, sillä minun tai vaimoni lapsuudenkodeissa ei aikoinaan niin laajasti kierrätetty.”

Ennen kuin Jauhojärvet muuttivat vuonna 2015 nykyiseen omakotitaloonsa Hollolaan, he asuivat Rovaniemellä ja Lahdessa. Sami Jauhojärvi oppi kierrättämään jo pohjoisessa, kun taloyhtiön pihalla oli siihen mahdollisuus.

”Nyt kierrätämme muovit, paperit, pahvit, kompostoitavan jätteen, lasin, metallin, patterit, lääkkeet… Keräämme autotallin yhteen nurkkaan roskat. Kun kasa on riittävän iso, tyhjennämme ne kierrätyspisteeseen.”

Perheellä on polkupyörään kiinnitettävä peräkärry, jonka Jauhojärvi lataa usein täyteen roskia ja pojat lähtevät viemään niitä.

”Lähimmälle kierrätyspaikalle on matkaa vain pari kilometriä. Mennessämme noukimme vähän roskia tien varresta. Ja totta kai pikkuherroja kiinnostaa, jos siellä on pantillisia tölkkejä tai pulloja. Pojat ovat sen ikäisiä, että he osaavat aika hyvin lajitella. Esimerkiksi kolmevuotias kysyy jo, että mihin roskiin mikäkin menee.”

”Urheilusponsoriksi voi ryhtyä kuka tahansa”

Sami Jauhojärvi sanoo miettivänsä nykyisin myös energiankulutustaan entistä tarkemmin. Oma talo lämpiää maalämmöllä. Sähkösopimuksena perheellä on Loisteen Olympiasähkö, joka on Loisteen ja Olympiakomitean yhteinen tuote: Loiste ohjaa jokaisesta käytetystä kilowattitunnista 2,5 prosenttia suoraan nuorten lahjakkaiden urheilijoiden olympiavalmennukseen.

Olympiasähkö ei maksa asiakkaalle ylimääräistä – urheilusponsoriksi voi siis ryhtyä helposti kuka tahansa. Jauhojärven mukaan on hienoa, että Loiste on mukana tukemassa nuoria urheilijoita.

”Suomessa urheilusponsorointia ei ole osattu tuotteistaa lähellekään yhtä hyvin kuin vaikka Ruotsissa, joka on siinä ihan pohjoismainen keulakuva. Olympiasähkön tyyppisiä tuotteita pitäisi olla enemmänkin: asiakas tietää selkeästi, että ostamalla tämän tuotteen tuen nuorisourheilua.”

Suomessa nuorisourheilu on pitkälti vanhempien rahapussista kiinni – ja vanhempien tulotasosta riippuen tasa-arvo-ongelmat voivat olla suuriakin.

”Kaikilla ei ole varaa harrastaa, ja seuratoiminnalla on rajalliset resurssit. Mitä enemmän seuratoiminta ja nuorisourheilu saavat tukea, sitä paremmin varmistamme sen, että meillä on menestyjiä myös tulevaisuudessa.”


Sami Jauhojärvi valmentaa 21-vuotiasta Aleksi Parttimaata, joka on asettanut tähtäimensä Pekingin vuoden 2022 talviolympialaisiin. ”Yhteistyömme alkoi toukokuussa 2018. Aleksi on ikäisekseen kypsä valmennettava, joka tuntee oman kroppansa ja osaa ajatella ja kyseenalaistaa asioita.” Roosa Vantaala, 17, tavoittelee hiihdossa nuorten kansallista kärkeä, jonka saavuttamiseen konkarin neuvot ja opit ovat tervetulleita.

”Opettelen kalenterin hallintaa”

Pitkällä ja menestyksekkäällä urallaan muun muassa parisprintin olympiakultaa ja kahdesti MM-pronssia voittanut Sami Jauhojärvi ei ole suinkaan irtautunut hiihdosta – päinvastoin. Hän työskentelee Ylen hiihtolähetyksissä kommentaattorina, osallistuu luento- ja pr-tapahtumiin, tekee suksi- ja sauvatestejä sekä valmentaa Lahdessa asuvaa nuorta hiihtolupausta Aleksi Parttimaata.

”Kun lopetin kilpailemisen keväällä 2017, minulla oli nopeasti saman vuoden marraskuuhun asti sovittuna enemmän töitä kuin olin ajatellut koko vuoden aikana tekeväni. Olen vähän huono sanomaan ei, mutta harjoittelen kalenterin hallintaa. Jos minulla on päivä vapaata, siihen ei välttämättä tarvitse ottaa töitä. Ja ensimmäistä kertaa vuosiin olen pystynyt pitämään viiden viikon kesäloman.”

Reissupäiviä Jauhojärvellä on edelleen, mutta nykyisin valtaosa niistä on kotimaassa.

”Koetan järjestää työni niin, että lähden varhain aamulla ja tulen illaksi kotiin. Lapsille on tärkeää, että olen kotona heidän mennessään nukkumaan. Minulla on 700 kilometrin raja, jolloin ajan vielä kotiin enkä jää yöksi hotelliin.”

Kuntoaan hän pitää yllä hiihtämällä, juoksemalla tai kotisalilla mutta ei enää pakolla tai verenmaku suussa. Pakko lähteä loppui kaksi vuotta sitten.

”Vaimo aina välillä ilmoittaa, että olisikohan syytä käydä lenkillä, kun pinna alkaa kiristää. Olen ymmärtänyt, että joskus 15 minuutiksikin kannattaa lähteä, siitä on jo hyötyä ja tulee hyvä mieli. Ennen mentaliteettini oli suurin piirtein, ettei alle kahden tunnin lenkkiä varten viitsinyt edes vetää kamppeita päälle.”

Jaa artikkeli ja seuraa meitä
20