Sähköä selkokielellä – osa 5. pääsulakekoko

Sähköä selkokielellä on Loisteen energialähettiläiden, Sami Jauhojärven ja Veera Malisen katsaus sähköalan monimutkaiseen maailmaan. Jaksossa 5. pohditaan mitä tarkoittaa pääsulakekoko.

Tavoitteemme on kertoa sähköstä helpolla tavalla, ilman turhaa jargonia. Kun seuraavan kerran teet esimerkiksi sähkösopimusta, se ei toivottavasti tunnu enää niin hankalalta. Tervetuloa katsomaan Sähköä selkokielellä!

Pääsulakekoko – mitä se tarkoittaa?

Pääsulakekokosi määrittelee, kuinka paljon taloutesi voi kuormittaa sähköverkkoa yhtä aikaa. Jos kotisi pääsulakekoko on liian pieni kuormitukseen nähden, saattaa pääsulakkeen läpi kulkea niin suuri sähkövirta, että sulake palaa ja tällöin ainakin osa liittymästäsi jää sähköttömäksi.

Esimerkiksi sähköauton lataaminen yhtäaikaisesti paljon sähköä käyttävien laitteiden kanssa voi aiheuttaa tilanteen, jossa sähköliittymäsi koko ei enää riitä ja sulakkeet palavat. Vastaan voi siis tulla myös tilanne, jossa liittymän koon suurentamista kannattaa harkita.

Pääsulakekokoa voi siis muuttaa, jos siihen on tarvetta. Sulakekoon muutokseen tarvitset sähköurakoitsijan apua. Löydettyäsi sopivan urakoitsijan, hän kartoittaa tarpeen liittymän suurentamiseen ja ohjeistaa miten asian kanssa kannattaa edetä. Lisätietoja saat helpoiten omasta verkkoyhtiöstäsi.

Mikä on sulake?

Sulakkeella suojellaan sähkölaitteiden käyttäjiä vaaratilanteilta ja estetään sähköjohtojen ylikuumeneminen, joka saattaisi aiheuttaa tulipalon. Sulake estää siis virran kasvamisen liian suureksi. Sulakkeen sisällä on ohut metallilanka, joka sulaa poikki ja katkaisee virtapiirin silloin, kun sulakkeen läpi kulkeva sähkövirta ylittää sulakkeelle asetetun rajan.

Syynä virtapiirin katkaisulle, joka aiheuttaa sähkökatkon, voi olla esimerkiksi ylikuormitus tai rikki mennyt sähkölaite. Ennen kuin rikkoutunut sulake vaihdetaan toimivaan, tulee selvittää syy rikkoutumiselle ja tehdä tarvittavat korjaukset.

Nykyään yhä useammin on käytössä automaattisulakkeita, joita ei vaihdeta vaan ne vain “napsautetaan” tarvittavien korjausten jälkeen takaisin päälle.

Mikä on ampeeri?

Ampeeri on virran yksikkö. Sähkövirtaa syntyy, kun jokin sähkölaite kytketään päälle. Mitä suuremman virran laite tarvitsee sähköverkosta, sitä suuremman tehon se kuluttaa. Kodin sähköpäätaulussa tavanomaisimmat sulakkeet ovat 10 A*:n ja 16 A:n sulakkeita. *A= ampeeri

Jaa artikkeli ja seuraa meitä
20

Pandemiaohjeet = huippu-urheilijan normaali

Sami Jauhojärvi on Loisteen energialähettiläs
Sami Jauhojärvi toimii Loisteen Olympiasähkön energialähettiläänä

Vieraileva kirjoittajamme, asiakkaamme ja Olympiasähkön energialähettiläämme Sami “Musti” Jauhojärvi pohtii juuri tämän hetken polttavinta aihetta, koronavirusta, omasta näkökulmastaan. Mitkä ominaispiirteet yhdistyvät pandemian aikana ja huippu-urheilijan normaali elämässä?

Maailma on nyt melkoisessa myllerryksessä, jonka lopulliset kokonaisseuraukset selviävät vasta vuosien kuluttua. Minun pieni pääkoppani ei osaa edes ajatella maailmanlaajuisia henkilö- ja taloudellisia menetyksiä mitä nyt voi aiheutua. Pandemian ja joihinkin maihin julistetun hätätilan myötä valtiot ovat joutuneet sulkemaan rajojaan, sekä rajoittamaan liikkuvuutta ja kokoontumisia. Myllerryksellä on omat vaikutuksensa myös minulle yrittäjänä.

Asiakastilaisuuksien hoitamiset, hiihdon asiantuntijakommentaattorin hommat, messut yms. tapahtumat on peruttu, joten suurin osa tulevien kahden kuukauden töistäni on jo peruuntunut. Enkä liene ainoa, jolle tämän hetken tilanne aiheuttaa merkittäviä muutoksia kalenteriin! Kaikista näistä viranomaisten suosituksista ja kielloista minulle tulee entisenä urheilijana olo paluusta normaaliin, tavan ihmisen näkökulmasta rajoitettuun elämään. Samalla minulla on huoli nykyisten urheilijoiden mahdollisuudesta harjoittaa ammattiaan tällä hetkellä.

Urheilijalle tärkeintä on terveys

Urheilijalle, ja kaikille muillekin oman kroppansa työssään likoon laittaville, terveenä pysyminen on yksi tärkeimpiä asioita. Urheilijan puolustusjärjestelmä on tavan ihmiseen nähden jatkuvassa hälytystilassa, koska kehoa on rasitettu kovan harjoittelun myötä äärimmilleen. Tällöin myös riski sairastua on normaalia suurempi. Sairastumisten ennaltaehkäisemiseksi, esimerkiksi ennen tärkeitä kisatapahtumia, urheilijat pyrkivät välttämään kaikkea ylimääräistä kontaktia ulkopuolisten henkilöiden kanssa. Infektioon sairastuminen tarkoittaa nimittäin sitä, että kropan suorituskyky palautuu sairastumista edeltävälle tasolle aikaisintaan kaksi viikkoa parantumisesta.

Työntekijälle sairastumisella ei välttämättä ole yhtä merkittäviä, uraan liittyviä seurauksia kuin tavoitteeseen tähdänneellä urheilijalla, ja kyky tehdä töitä normaalisti palautuu urheilijaa nopeammin. Esimerkiksi olympialaiset järjestetään vain joka neljäs vuosi, ja väärään aikaan sattuneella sairastumisella urheilijan usean vuoden työ saattaa mennä hukkaan, kun ei pääse osallistumaan kilpailuun. Toipilasvaiheessa suoritetulla, epäonnistuneella olympiaesityksellä urheilijan uskottavuus, maine ja taloudelliset mahdollisuudet harjoittaa ammattiaan saattavat loppua kertaheitolla. Työntekijä, joka on valmistellut jotakin asiaa pitemmän aikaa voi erittäin suurella todennäköisyydellä siirtää h-hetkeä myöhempään ajankohtaan, mutta urheilussa startti tapahtuu ennalta sovittuna päivänä ja kellonaikana, olit viivalla tai et!

Meillä kyläillään terveenä ja vain käsipesun jälkeen

Lopetin kilpaurani kolme vuotta sitten, ja samalla päättyi vuosia kestänyt stressi terveenä pysymisestä! Urheilijana sairastuminen tarkoitti aina sitä, että en voinut suorittaa työtäni, oli kyse sitten kilpailuista tai peruspäivistä harjoittelun parissa. Huippu-urheilussa ei riittänyt se, että sitoutin tavoitteeseeni itseni, vaan siihen piti sitouttaa koko perhe ja lähipiiri. Vaimonikin joutui tekemään urani aikana paljon ratkaisuja, jotka eivät aina olleet helppoja perustella tuttavillemmekaan.

Urani aikana meitä pidettiin outoina ja jopa friikkeinä terveyden suhteen. Ystäväperheemme, joiden kanssa olimme säännöllisesti tekemisissä, ymmärsivät kyllä, että meille ei ole tulemista, jos perheessä joku vaikutti edes hiukan sairaalta. Kaikille tuttavaperheille asian ymmärtäminen ei aina ollut ihan yhtä helppoa. Vierailua ehdottavilta tuttavilta kysyimme aina ovatko he terveenä: ”Ai miten niin, onko meillä joku kipeänä? Ehkä jollakin valuu vähän nokasta räkä…”-ihmettelyyn oli selkeä vastaus ”Silloin ette ole tervetulleita meille kylään, sillä MEILLÄ valmistaudutaan arvokisoihin!”, oli vaimoni vastaus. Ai miksi minä en ollut vastaamassa kysymykseen? Koska olin pääosan kaudesta reissussa, eikä minulla tiiviin reissaamisen vuoksi juurikaan ollut ystäviä työyhteisöni ulkopuolella.

Uravalintani johdosta vaimoni mm. jättäytyi kotiin hoitovapaalle ylimääräiseksi vuodeksi, jotta lapsia ei tarvinnut viedä hoitoon, missä lasten sairastuminen olisi ollut enemmän kuin todennäköistä, ja ettei hän olisi työpaikaltaan peruskoulusta kantanut ylimääräisiä taudinaiheuttajia kotiimme. Tällä pyrimme varmistamaan, että minulla oli mahdollisimman paljon terveitä harjoituspäiviä ja sain valmistautua rauhassa arvokisoihin. Aikuisille asia oli vielä jotakuinkin perusteltavissa, mutta 5-vuotias esikoisemme ei aina ymmärtänyt, miksei saa tavata kavereitaan, jotka ovat eri bakteerikannassa kuin perheemme, toisin sanoen käyvät päiväkodissa. Tämä eri bakteerikannan tiukin järjestely oli kuitenkin voimassa perheessämme vain viimeisinä viikkoina ennen kauden päätapahtumaa. Tiedän, että em. asiat vaikuttavat todella itsekkäiltä, mutta sellaista on huippu-urheilijan normaali arki. Jatkuvaa pöpöjen pelkäämistä ja suorituksen maksimoimista. Ystävämme pitivät, ja pitävät yhä edelleen, meitä neuroottisina käsien pesijöinä. Kun meille tulee vieraita, niin yhä edelleen he tulevat pirttiin käsipesun kautta. Ja se on meidän arkeamme, meille normaali käytäntö!

Huippu-urheilijan normaali on rajoitettua

Tällä hetkellä riskiryhmiin kuuluvat ihmiset elävät samanlaisessa tilanteessa kuin huippu-urheilijat valmistautuessaan kauden päätapahtumaan. Riskiryhmän ihmisillä kyse ei kuitenkaan ole pelkästään intohimosta, työstä ja elannosta, vaan koko elämästä! Sen vuoksi huippu-urheilijan normaalit käytänteet, eli kontaktien rajoittaminen minimiin ja jatkuva käsien pesu ja käsidesin käyttö, ovat nyt kaikkien ihmisten normaalia elämää. Siihen on tarvittu valtiojohtoinen opastus, ei pelkästään urheilijan ”itsekäs” päätös oman unelman tavoittelusta. Urheilijana minulla oli oikeus kieltäytyä kaikesta mikä ei tukenut tavoitteeni saavuttamista. Siitä oikeudesta jouduin luopumaan välittömästi, kun paketoin urani keväällä 2017. Ei-oikeuteen liittyi kuitenkin myös vastuu. Vastuu tehdä tulosta. Ennen kaikkea olin vastuussa tuloksenteosta itselleni, mutta myös ihmisille, jotka tekivät paljon työtä unelmani mahdollistamiseksi, sekä yhteistyökumppaneille, jotka taloudellisesti mahdollistivat urheilu-urani. Nyt koronaepidemian hillitsemiseksi monille työntekijöille on suositeltu etätöiden tekemistä. Toivon, että ihmiset ymmärtävät oman vastuunsa työnantajaansa kohtaan, eikä käy niin, että työn tuottavuus tippuu, kun ei olla pomon valvovan silmän alla.

Huippu-urheilu ei tunne sanaa kompromissi

Viime viikolla sytytettiin Olympian lehdossa auringonsäteiden avustamana olympiasoihtu, jonka määränpäänä on Tokio ja kesäolympialaiset. Koronaviruksen aiheuttamasta tilanteesta johtuen lähes kaikki urheilutapahtumat ympäri maailmaa on tällä hetkellä peruttu, eikä kukaan tiedä vielä, miten käy tulevien olympialaisten. Suomessa ja muuallakin maailmassa osalla urheilijoista on vielä olympiaraja rikkomatta. Pitkin kevättä ja alkukesää piti olla kilpailuja, joissa urheilijat voivat em. rajoja rikkoa, mutta nyt näyttää siltä, että Kansainvälinen Olympiakomitea joutuu soveltamaan sääntöjään tässä poikkeustilanteessa. Rajojen rikkomista enemmän olen huolissani siitä, että urheilijat eivät olosuhteiden pakosta pääse harjoittelemaan suunnitelmiensa mukaan. Toisin sanoen eivät saa tehdä työtään.

Moni työntekijä olisi onnellinen saadessaan viikkojen ylimääräisen loman, mutta motivoituneelle, tavoitteelliselle huippu-urheilijalle tilanne on henkisesti sietämätön. Huippu-urheilu ei tunne sanaa kompromissi, mutta nyt siihen ollaan väistämättä ajautumassa. Suomessa monet urheilijat harjoittelevat kuntien ylläpitämillä suorituspaikoilla, ja nyt vaikuttaa siltä, että kaikkea toimintaa julkisilla paikoilla tullaan rajoittamaan. Pahimmassa tapauksessa urheiluhallit suljetaan, kuntosalit pidetään kiinni, eikä muitakaan suorituspaikkoja hoideta. Leiritykset ulkomailla on peruttu, mikä on ymmärrettävää epävarman tilanteen vuoksi.

Ne, jotka ovat voineet luoda muista riippumattoman harjoitusmahdollisuuden itselleen, ovat nyt selkeässä etulyöntiasemassa tuloksenteossa lähiaikoina. Näyttää siltä, että vahvimmat ja kekseliäimmät selviävät vähäisimmin vahingoin tästä tilanteesta. Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön ylilääkäri toivoi YLEn haastattelussa kunnilta joustoa urheilijoiden harjoitusolosuhteiden mahdollistamiseksi. Hän toivoi päättäjiltä maalaisjärkeä asioiden järjestämiseen, ja esitti myös vahvan huolensa lasten liikkumisesta, kun suurin osa harrastustoiminnoista on keskeytetty.

Maalaisjärjen käyttö on toivottavaa

Maalaisjärjen käyttöä minäkin toivon kaikkiin asioihin. Ja vastuutan teitä vanhempia liikkumaan ja liikuttamaan läheisiänne mahdollisuuksien mukaan. Aina ei tarvitse lähteä liikkumaan, vaan sitä voi tehdä ihan kotonakin. Pihalla voi pelata ja jumpata, sisällä voi tehdä vaikka oman kehon painolla kuntopiiriä ja metsään voi lähteä lenkille pelkäämättä virustartuntaa. Koska urheilu on kaikista maailman turhista asioista tärkein, kannattaa siitä tässäkin tilanteessa pyrkiä nauttimaan mahdollisimman paljon. Vaikka nykytilanteella on merkittävät vaikutukset huippu-urheiluun, niin se on kuitenkin vain urheilua. Tärkeintä nyt on saada maailmanlaajuisesti tilanne rauhoittumaan ja taata ihmisille mahdollisimman turvallinen tulevaisuus!

Parempia huomisen uutisia odotellessa!

Musti

ps. oletteko ikinä miettineet mitä televisiosta näytettäisiin, jos sieltä ei tulisi urheilua?

Jaa artikkeli ja seuraa meitä
20

Sähköä selkokielellä – osa 4. sähkönsiirto

Sähköä selkokielellä on Loisteen energialähettiläiden, Sami Jauhojärven ja Veera Malisen katsaus sähköalan monimutkaiseen maailmaan.
Jaksossa 4. vuorossa sähkönsiirto eli miten tuotettu sähköenergia siirtyy käyttäjille.

Tavoitteemme on kertoa sähköstä helpolla tavalla, ilman turhaa jargonia. Kun seuraavan kerran teet esimerkiksi sähkösopimusta, se ei toivottavasti tunnu enää niin hankalalta. Tervetuloa katsomaan Sähköä selkokielellä!

Mitä on sähkönsiirto?

Sähkönsiirrolla tarkoitetaan sähköenergian siirtämistä tuottajalta loppukäyttäjälle. Voimalaitoksista, esimerkiksi tuuli-, vesi- tai ydinvoimala, tuotettu sähkö lähetetään sähköverkkoon, jonka toiminnasta vastaa paikallinen sähkönjakeluyhtiö.

Miksi sähkönsiirtoa ei voi kilpailuttaa?

Paikallinen sähkönjakeluyhtiö on velvollinen vastaamaan oman alueensa sähkön siirtämisestä asiakkaille eikä siirtoa voi näin ollen kilpailuttaa tai ostaa toiselta yhtiöltä. Sähköverkkoyhtiöt ovat monopoliyhtiöitä eli niillä on yksinoikeus toimia omalla alueellaan.

Kun sähkömarkkinat vapautettiin kilpailulle, päätettiin siirtopalvelut jättää kilpailun ulkopuolelle. Syynä on esimerkiksi päällekkäisen verkonrakentamisen kustannukset, ympäristö- ja maisemanäkökohdat sekä kaikkien asiakkaiden tasapuolinen hinnoittelu yhden sähkönjakeluyhtiön alueen sisällä.

Sähköverkkoyhtiöiden toimintaa valvoo Energiavirasto.

Miksi perusmaksuja pitää maksaa aina?

Sähkön siirtämisestä aiheutuvista maksuista suurin osa on kiinteitä kustannuksia, jotka eivät riipu asiakkaan käyttämän sähkön määrästä. Sähköverkkoa on jatkuvasti ylläpidettävä, huollettava ja kehitettävä, jotta asiakkaalla on aina tarvittaessa sähkönsaanti turvattu. Perusmaksulla katetaan sähköverkon perusylläpito

Lisäksi sähkömarkkinalaki asettaa omat vaatimuksensa asiaan. Energiaviraston sivuilta lainattuna: “Vuoden 2011 lopun myrskyjen ja laajojen sähkökatkosten vuoksi sähkömarkkinalakiin säädettiin vaatimukset jakeluverkkojen toimitusvarmuuden parantamiseksi. Lain mukaan jakeluverkkoyhtiöiden on viimeistään vuoden 2028 loppuun mennessä huolehdittava, että myrskyn tai lumikuorman vuoksi sähkönjakelu ei asemakaava-alueilla keskeydy yli 6 tunniksi, eikä näiden ulkopuolella yli 36 tunniksi. Sähköverkkoyhtiö saa valita keinot, joilla se pääsee toimitusvarmuusvaatimuksiin. Maakaapelointi on yksi hyväksytty keino. “

Jaa artikkeli ja seuraa meitä
20

Huippu-urheilija ja kuluttaminen

Vieraileva bloggaajamme Sami “Musti” Jauhojärvi kirjoittaa aiheesta huippu-urheilija ja kuluttaminen. Mikä on omia valintoja ja mihin voi itse vaikuttaa? Ja mikä kaikki vaikuttaakaan urheilijan valintoihin.

Sami Jauhojärvi viihtyy nykyään paljon kotona perheen seurassa.
Uran jälkeen Samilla on ollutenemmän vapaata aikaa kotona perheen kanssa

Urheilu-urani aikana pohdin useasti onko huippu-urheilijoille tulevassa tavaran määrässä mitään järkeä, ja voisinko jotenkin muuttaa kumppaniyritysten ajatusmaailmaa antamallani palautteella. Kilpailu huipulla oli erittäin tiukkaa, minkä vuoksi välineillä ei voinut antaa tasoitusta kilpailijoille prosentin kymmenystäkään. Menestymisen mahdollistamiseksi urheilijalle ei juurikaan annettu vaihtoehtoja kulutuskäyttäytymiseen, sillä jokainen prosentin osa tekemisestä piti olla viilattuna huippuunsa. Oma energian kulutukseni oli aktiiviuran aikana myös huipussaan, vaikkakaan sitä kulutusta ei mitattu kilowateissa vaan kilokaloreissa. Myös matkustustavoissa joustaminen oli haastavaa tuloksen optimoimisen kannalta. Uran lopettamisen jälkeen tilanne on onneksi muuttunut, vaihtoehtoja on huomattavasti paljon enemmän, mutta opettelua se on vaatinut.

Matkustaminen on osa urheilijan arkea

 Kiertäessäni maailmancupia jouduin lentämään paljon, sillä se oli ”tehokkain” matkustusmuoto. Lentomäärääni lisäsi myös se, että asuin suurimman osan huippu-urastani Pohjois-Suomessa, jonne nopein tapa matkustaa oli lentokone. Käytännössä talven aikana viikkotahti oli seuraavanlainen: torstaina kotoa aamun varhaislennolla Helsingin kautta kohti maailmancup-paikkakuntaa, sunnuntai-iltana takaisin Helsinkiin ja maanantai-aamun lennolla takaisin kotiin. Pohjoisen hiihtäjien piti yleensä yöpyä Helsingissä sunnuntain ja maanantain välinen yö iltayöhön ajoittuneen saapumisen takia, sillä kaikki pohjoisen lennot olivat jo ehtineet lähteä.

Maajoukkuevalinnat seuraavan viikonlopun kisoihin julkaistiin monesti maanantaina aamupäivällä ja lähtö reissuun oli taas torstaina. Joukkue siis julkaistiin juuri edellisestä reissusta kotiutumisen jälkeen. Jos kisojen välissä mieli käydä kotona muutakin kuin kääntymässä ja pyykit pesemässä, niin lentokone jäi ainoaksi tuloksen tekemisen kannalta järkeväksi vaihtoehdoksi matkustaa. Nykyään omaa matkustamista pystyy onneksi suunnittelemaan hieman pidemmällä aikavälillä, jolloin vähemmän ympäristöä kuormittavat matkustusvaihtoehdot voi myös ottaa huomioon. Tällekin vuodelle olen matkustanut junalla pohjoiseen useammin kuin koko hiihtourani aikana yhteensä!         

Sami Jauhojärvi toimii Loisteen energialähettiläänä ja valmentaa nuoria hiihtäjiä

Aina ei voi valita itse

Huippu-urheiluun olennaisena osana liittyy tuotteiden testaaminen ja kehittäminen, sekä tietenkin omien yhteistyökumppaneiden tuotemerkkien esille tuominen. Useasti minusta tuntui, että meille lajimme huipuille tulevan tavaran määrää olisi voinut vähentää aika reippaastikin. Meidän piti olla aina ”edustuskelpoisia”, eli käyttämiemme, mediassa näkyvien tuotteiden tuli olla priimakunnossa ja malliston tuoreinta päätä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että täysin käyttökelpoisia tuotteita, esimerkiksi vaatteita, korvattiin uusilla, jos ne olivat vaikkapa nukkaantuneet tai tuotemerkin logo oli kulunut merkin edustajan mielestä edustuskelvottomaksi.

Mustin asenteet juontuvat lapsuudesta

Tässä esilläolohysteriassa on valtava kontrasti siihen mistä pikku-Musti aikanaan ponnisti maailmalle. Muistan edelleen lapsuudestani kuinka urheilukamppeet ostettiin kasvunvaralla, ja ne tosiaankin kulutettiin loppuun asti. Tai ainakin niin pitkään, kun ne mahtuivat päälle. Eikä kaikkia vaatteita edes ostettu kaupasta, vaan äitini neuloi minulle osan kamppeista, mm. ne tummansiniset, yksiväriset trikooshortsit, jotka eivät tosiaankaan herättäneet ihannointia kanssakilpailijoissani 90-luvun puolivälin neonloisteessa, mutta joilla pingoin juoksukisojen voittoon useammankin kerran.

Olen siis pienestä pitäen tottunut kuluttamaan kamppeet ja vaatteet loppuun asti, mikä näkyi myös kulutuskäyttäytymisessäni maajoukkueuran aikana. Kun meille tuli uusia varusteita, en tosiaankaan avannut kaikkia paketteja heti, vaan otin käyttöön vain ne kamppeet, joita varmasti tiesin tarvitsevani. Loput laitoin ns. jemmaan pahan päivän varalle. Sen takia minun ei ole juurikaan tarvinnut ostaa urheiluun liittyviä kamppeita urani jälkeen. Sama varusteiden loppuun käyttäminen jatkuu edelleen: kun vaate on niin kulunut, että sillä ei viitsi enää ihmisten ilmoilla liikkua, niin se menee remppakamppeeksi, muuhun hyötykäyttöön (mm. pyörän puhdistamiseen tarvii rättejä) tai loppusijoituskohteeseensa tekstiilijätteeksi. Muutenkin menen mieluummin varusteissani käyttömukavuus kuin muoti edellä, ja mikäpä onkaan mukavamman tuntoinen päällä kuin lähes loppuunsa hieraantunut lempivaate.

Urheilija tarvitsee energiaa eli ruokaa

Kuten aiemmin totesin, huippu-urheilijana energiankulutukseni oli tapissaan kaloreilla mitattuna. Päivittäinen kulutukseni harjoituskaudella oli yli 5000 kcal päivässä, mikä on noin kolminkertainen määrä tavalliseen tallaajaan verrattuna. Polttoainetta siis kului, ja sitä tuli myös syötyä järkyttävän isoja määriä. Ravinnon suhteen tein paljon valintoja, ja suosin kotimaisia tuotteita niin paljon kuin se mahdollista oli. Johtoajatuksena tässä ei ollut pienempi hiilijalanjälki, sillä sen laskemiseen minun tietoni ja matemaattinen kykyni ei riittänyt, vaan puhtaiden raaka-aineiden saanti ja suomalaisten työn tukeminen

“Olisinko voinut tehdä jotain toisin?”

Uran lopettamisen jälkeen olen pohtinut miten olisin voinut urani aikana muuttaa energiankulutustani muuten? Matkustamista olisi toisaalta voinut vähentää, ja esimerkiksi jäädä Keski-Eurooppaan kisaviikonloppujen väliseksi ajaksi kotiin lentämisen sijaan. Vilkkaasta aineenvaihdunnasta johtuen huoneiston lämpötilaa olisi voinut laskea suosiolla pari astetta, sillä kuljin pääasiassa pelkästään bokserit jalassa kotona, sen verran kuuma kroppa minulla uran aikana oli 😉 Lämpötilan laskemiseen oli kuitenkin vaimollakin sanansa sanottavana. Saunoin harvakseltaan, sillä iltapäivän harjoituksen jälkeen oli aina kiire ruokapöytään energiavarastoja täydentämään. Muutenkaan kahden treenissä hikoilun ja niiden jälkeisten suihkukertojen jälkeen illan sauna ja suihku ei ollut houkuttelevin ajanviettotapa. Peseytymiseen en tuhlannut energiaa ylettömän paljoa, sillä en koskaan ole rakastanut pitkiä, kuumia suihkuja, vaan suosinut haaleaa, tai saunan jälkeen jääkylmää, suihkua.

Lyhyet matkat helpottavat arkea

Urani aikana asuin myös niin lähellä suorituspaikkoja, että siirtymisiin ei kulunut juurikaan energiaa. Harjoituskaudella pystyin pääosin lähtemään treeneihin suoraan kotiovelta. Talvella toki jouduin suksineni siirtymään autolla ladun varteen.

Eettiset valinnat kulkevat Mustin mukana

Urani aikana olin niin sanotusti ravintoketjun huipulla, sillä kaikki minulle tulleet välineet ja varusteet edustivat kuuminta hottia ja tuotekehityksen kärkeä. Huippulaadukasta tavaraa, joiden ominaisuudet ja kesto olivat myös huippuluokkaa. Uran jälkeen, ja jo sen aikana, olen monta kertaa todennut vanhan viisauden pitävän edelleen paikkansa: köyhällä ei ole vara ostaa halpaa! Minusta eettisesti paras kulutusvalinta on ostaa laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Niistä on yleensä iloa pidempään, vaikka ne hankintahetkellä kustantaisivatkin hieman enemmän. Ja pitkässä juoksussa ne tulevat myös halvemmaksi, kun tuotteita ei tarvitse korjata tai uusia rikkoontumisen vuoksi niin usein. Monet tuotteet on tehty helpottamaan arkea ja työn tekoa, mutta ihmiset voisivat oikeasti miettiä tarvitsevatko he oikeasti kaikkea hankkimaansa tavaraa. Ainakin omalta osaltani voin todeta, että tavaran määrästä päätellen minulla on ihan liikaa säilytystilaa. Tai sitten en vain osaa heittää mitään käyttökelpoista pois, vaan säästän pahan päivän varalle ajatuksella ”kyllä aika tavaran kaupitsee”. Kieltämättä olen luonteeltani ”kaikelta varalta” tyyppi.

Esimerkin voima

Nykyaikainen kulutushysteria on jatkunut vasta pari vuosikymmentä, käytännössä ilmiö on siis syntynyt ja voimistunut minun elinaikanani. Toivon todella, että omana elinaikanani näen sen myös laantuvan ja ihmisten tajuavan maapallon tuotannon ja luonnonvarojen rajallisuuden. Muutamassa vuosikymmenessä meillä on mahdollisuus tuhota ja kuluttaa kaikki se, mitä aikaisemmat sukupolvet, ja ihmisen esi-isät, ovat pystyneet säästämään käyttöömme vuosituhansien aikana. Valinta on minun lisäkseni myös sinulla. Ja usko tai älä, sinäkin toimit esimerkkinä jollekin!

Sami “Musti” Jauhojärvi toimii energiayhtiö Loisteen energialähettiläänä kertoen omasta arjestaan ja kannustamalla ihmisiä ajattelemaan läheistensä lisäksi ympäristöä. Olympiasähkö on lähellä hänen sydäntään.

Jaa artikkeli ja seuraa meitä
20

Sähköä selkokielellä – osa 3. määräaikainen sähkösopimus

Sähköä selkokielellä on Loisteen energialähettiläiden, Sami Jauhojärven ja Veera Malisen katsaus sähköalan monimutkaiseen maailmaan. Jaksossa 3. selvitetään mitä tarkoittaa määräaikainen sähkösopimus.

Tavoitteemme on kertoa sähköstä helpolla tavalla, ilman turhaa jargonia. Kun seuraavan kerran teet esimerkiksi sähkösopimusta, se ei toivottavasti tunnu enää niin hankalalta. Tervetuloa katsomaan Sähköä selkokielellä!

Määräaikainen sähkösopimus

Määräaikainen sähkösopimus on sopimus, jossa sähkön hinta kiinnitetään määräajaksi, tavallisimmin kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Sopimuksen pituus voi olla muutakin, mutta kuluttajille myytävien sähkösopimuksien enimmäispituus on kaksi (2) vuotta. Määräaikaisen sopimuksen hinta määräytyy sopimuksen teon ajankohdan mukaan ja säilyy samana koko sopimuskauden. Sähköenergian hinta ilmaistaan tavallisimmin senttiä per kilowattitunti eli snt/kWh.

Miksi sähkön hinta vaihtelee?

Sähkön kokonaishinta muodostuu kolmesta asiasta; sähköenergian hinnasta, sähkönsiirron hinnasta sekä sähkö- ja arvonlisäveroista.

Tässä jutussa perehdymme sähköenergian hintaan, joka määräytyy monien eri asioiden kautta. Siihen vaikuttavat mm. sääolosuhteet, sähkön tuotannon ja käytön määrä sekä poliittinen ja taloudellinen maailmantilanne.

Miksi naapurilla on eri hinta kuin minulla?

Loiste hankkii sähkön valtaosin pohjoismaisilta tukkusähkömark­kinoilta ja myy sen eteenpäin koteihin ja yrityksille. Koska pörssistä ostettavan sähkön hinnat vaihtuvat tunneittain sähköntuotantomäärien ja -käytön mukaan, näkyy vaihtelu myös sähkösopimusten hinnassa.

Sähköenergian hinta voi siis olla hyvinkin erilainen naapureiden kesken, riippuen esimerkiksi siitä milloin sopimus on tehty. Sopimuksen hintaan voi vaikuttaa myös sähkön tuotantomuoto, esimerkiksi ympäristöystävällinen vihreä sähkö saattaa olla hieman kalliimpaa.

Lisää tietoa sähkön hinnasta ja siihen vaikuttavista ilmiöistä löydät Loisteen asiantuntijan laatimasta, kuukausittain nettisivuillamme julkaistavasta sähkömarkkinaraportista. Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden pörssisähkö -hintojén muutoksia ja kehitystä voi tarkastella Nordpoolin nettisivuilla.

Miksi valita määräaikainen sähkösopimus?

Määräaikainen sähkösopimus on vaivaton ja helppo valinta niille, jotka eivät halua tai jaksa seurata sähkön hinnan kehitystä jatkuvasti. Hinta pysyy vakaana ja sähkölaskun kokoa voi hahmotella jo etukäteen omaa budjettia suunnitellessa. Jos olet kiinnostunut tutkimaan vaihtoehtoja, niin lue lisää eri sähkösopimustyypeistä.

Jaa artikkeli ja seuraa meitä
20