Tuulivoima kasvoi kannattavaksi

Suomen tuulivoimaloiden vähän yli 30-vuotinen historia on nousujen ja laskujen kiehtova tarina. Nyt tuulivoima on pinnalla ja uusia voimaloita syntyy tiuhaan tahtiin ja tehot kasvavat huimaa vauhtia.

Kainuussa sijaitsee monta tuulivoimapuistoa. Tuulivoima on tärkeimpiä energianlähteitä nykyaikana.
Kainuussa sijaitsee useita tuulivoimapuistoja


Tuulivoima on vauhdittanut purjeveneiden kulkua samoin kuin vesipumppujen ja tuulimyllyjen toimintaa meillä jo satoja vuosia. Vaikka ensimmäinen sähköä tuottava tuuliturbiini keksittiin maailmassa jo vuonna 1888, jouduttiin odottamaan lähes sata vuotta ennen kuin Suomeen saatiin ensimmäinen nykyaikainen tuulivoimala.

”Suomen tuulivoiman kehitys 1980-luvulta saakka on ollut tuulista, on heiluttu puolelta toiselle. Näihin vuosikymmeniin saakka Suomi on ollut moneen muuhun maahan verrattuna tuulivoiman kehitysmaa”, Loisteen liiketoimintajohtaja Antti Kangas summaa.

Suomen ensimmäinen sähköverkkoon kytketty tuulivoimala nousi Inkooseen vuonna 1986, kun Imatran Voiman Kopparnäsin koelaitos valmistui. Teholtaan tämä 300 kilowatin koelaitos oli noin kymmenesosan nykyvoimaloiden tehoista. Edellisen vuosikymmenen öljykriisi oli herättänyt eri puolilla maailmaa vaihtoehtoisten energiamuotojen etsimisen tarpeen. Vihreä sähkö eli uusiutuva energia – tuulivoima, aurinkovoima, vesivoima ja biotuotanto – alkoi olla yhä useampien huulilla. Tuulivoima vastasi hyvin polttoaineettoman energiantuotannon tarpeeseen, ja ensimmäisinä kaupallisen tuulivoimalan rakensivat tanskalaiset 1980-luvun alkupuolella.

Tuuliatlas kartoitti tuuliolot

Vauhtia suomalaisiin tuulivoimalakokeiluihin antoi se, että myös kauppa- ja teollisuusministeriö alkoi aktiivisesti etsiä uusia energiamuotoja ja käynnisti niihin liittyviä tutkimuksia. Uudet energiajärjestelmät ja -teknologiat -tutkimusohjelma NEMO starttasi ja otti tuulivoiman yhdeksi kärjekseen.

NEMO esimerkiksi kartoitti voimaloille edullisia tuulioloja. Ilmatieteen laitos julkaisikin tuuliatlaksen eli kartan Suomen keskimääräisestä tuulisuudesta alueittain. Ilmatieteen laitos oli pitkään kansainvälisesti ainoa ilmatieteellinen tai meteorologinen tutkimuslaitos, joka osallistui aktiivisesti tuulienergian tutkimushankkeisiin.

”Rannikkoalueet ja Kainuun vaara-alueet näkyvät Ilmatieteen laitoksen selvityksessä hyvinä tuulivoima-alueina. Mastokorkeudet Suomessa ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet, joten paikkavalinta ei ole enää niin suuressa roolissa. Eroja silti on, ja tuulivoimahankkeissa profiloidaan tuulimittausten avulla voimaloille ja puistoille sopivimmat paikat”, Antti Kangas sanoo. 

1990-luvun alussa tuulivoimaloiden rakentaminen kiihtyi. Oman voimalansa saivat Korsnäs, Siikajoki, Kalajoki ja Kemi. Voimalat olivat tärkeitä tutkijoille, sillä niiden toiminnasta kerättiin tietoa tulevaisuuden ratkaisujen pohjaksi. Suomessa myös järjestettiin seminaari, johon ottivat osaa tuulivoiman asiantuntijat yhdeksästä eri maasta.

Suomi onkin ollut arktisessa tuulivoimassa ja sen tutkimisessa maailman kärkimaita. Esimerkiksi Lapin tuntureiden tuuliolojen tutkimus alkoi jo 1980-luvulla.

Tuet vauhdittivat rakentamista

1990-luvun puolenvälin jälkeen tuulivoimaloiden rakentaminen kiihtyi muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Vaikutuksensa siihen oli sillä, että kauppa- ja teollisuusministeriön energiainvestointien tukijärjestelmä kannusti rakentamaan tuulivoimahankkeita 40 prosentin investointituella.

Ennen vuosituhannen vaihdetta tuulivoimaloita rakennettiin Poriin, Kotkaan, Oulunsaloon ja Uuteenkaupunkiin. Suomen tuulivoimakapasiteetti kaksinkertaistui.

2000-luvun alussa ala hiljeni jälleen, kun valtion investointituki putosi 40 prosentista 25:een. Tämä toi mutkia myös Loisteen (silloinen Kainuun Sähkö) Kivesvaara-projektiin. Paltamon Kivesvaaraa kaavailtiin yhtiön tuulivoimaloiden sijoituspaikaksi. 

”Avustukset eivät kuitenkaan riittäneet projektin loppuun saattamiseen. Haimme investointitukia valtiolta, mutta aika ei ollut silloin kypsä. Myöhemmin hanke kaatui Finavian määrittelemään lentopintaan, mikä esti hankkeen eteenpäin viemisen. Lentopinta on ilmailussa käytettävä tapa ilmoittaa lentokorkeuksia”, Loisteen liiketoimintajohtaja Antti Kangas kertoo.

Hänen mukaansa tuulivoimaa ei pidetty energiamuotona, joka voisi myöhemmin teollistua.

Tuulivoiman historia Suomessa aikajanalla kuvattuna.
Tuulivoiman historia Suomessa aikajanalla kuvattuna.

”Virkamiehet ja poliitikot eivät tuolloin uskoneet tuulivoimaan tarpeeksi. Viiden viime vuoden aikana mielikuvat tuulivoimasta ovat muuttuneet. Sen kannattavuuteen ja tehoon on alettu uskoa.”

Byrokratia pisti kapuloita lapoihin

Vaikka alalla oli hiljaista, tekninen kehitys eteni. Vuonna 2000 perustettiin menestynyt kotimainen tuulivoimalavalmistaja WinWind, ja uusia tuulivoimaloita rakennettiin Oulun lisäksi Oulunsaloon, Kristiinankaupunkiin ja Kokkolaan. Loiste on yksi Lumituulen Oulunsalo-Hailuodon tuulivoimapuiston omistaja ja toimittaa tuulivoimalla tuotetun sähkön markkinoille.

WinWind hakeutui konkurssiin vuonna 2013 mutta ehti rakentaa 130 tuulivoimalaa ympäri maailman.

Suomi jäi kuitenkin jälkeen muun maailman vauhdista. Tuulivoimahankkeiden lupaprosessit olivat hitaita ja jumittivat byrokratian rattaissa.

Antti Kankaan mukaan tilanne ei ole tästä juuri muuttunut. Tuulipuistohankkeen valmistelu tuulimittauksineen, valmisteluineen ja selvityksineen kestää yhä 3–5 vuotta.

”Haasteellista on se, että rakennusluvista usein valitetaan. Näin hankkeeseen voi tulla muutaman vuoden viive ennen aloittamista. Kolmenkymmenen tuulimyllyn pystytys kestää vuoden tai kaksi, joten koko prosessi saattaa kestää kahdeksankin vuotta.”

Osaksi kansallista strategiaa

2000-luvun edetessä globaali huoli ilmastonmuutoksesta on voimistunut. Samalla tuulivoimaa on meilläkin alettu edistää eri keinoin osana kansallista ilmastostrategiaa. Tuulivoimaa on muun muassa tuettu sähköveron palautuksella. Myös investointituen osuus kasvoi noin kolmannekseen rakentamiskuluista, ja lisäksi EU:n direktiivi uusiutuvan energian edistämisestä on edistänyt asiaa.

Sipilän hallituskaudella Suomi sitoutui lisäämään uusiutuvan energian tuotantoaan niin, että vuoteen 2030 mennessä sen osuus loppukulutuksesta yltää noin 50 prosenttiin ja energian hankinnan omavaraisuus 55 prosenttiin. Uusiutuvan energian osuus energiantuotannostamme on nyt 40 prosenttia.

Vähitellen energia-alan yritykset ovat kiinnostuneet tuulivoimasta – vaikka kriittistäkin tietoa tuulivoiman vaikutuksista levitetään jatkuvasti.

”Tuulivoima ei ole sen turvattomampi sähköntuotantomuoto kuin muutkaan tuotantomuodot. Tuulivoima on ilmastoystävällistä eikä synnytä saasteita ympäristöön”, Kangas sanoo. 

Alan yhteisiä ohjeistuksia ovat pohtineet aktiivisesti niin Suomen Tuulivoimayhdistys kuin viranomaisetkin. Esimerkiksi ääniohjearvosta annettiin asetus, jossa tuulivoimaloille säädetyt ohjearvot ovat 5–10 desibeliä alemmat kuin muilla melunlähteillä. Asetus linjaa, että tuulivoimaloiden ääni ei saa talojen tai loma-asuntojen välittömässä läheisyydessä ylittää päivällä 45 desibeliä ja yöllä 40 desibeliä.

Tehot ja kannattavuus kehittyvät

Tuulivoimateknologia on ottanut kuluneen vuosikymmenen aikana harppauksia eteenpäin. Myös tuulivoiman tehokkuus lisääntyy huimaa vauhtia. 2000-luvun lopussa rakennettu kolmen megawatin voimala tuotti vuodessa 8 000 MWh, kymmenen vuotta myöhemmin rakennettava neljän megawatin voimala tuottaa jo 19 000 MWh.

”Tuulivoima alkaa olla kannattavaa liiketoiminta, ja se on menossa pikkuhiljaa jopa perinteisten tuotantomuotojen, kuten lämpö- ja sähköenergian, ohi. Tuotannon varastoimiseksi täytyykin keksiä hyviä ratkaisuja. Myös me Loisteessa pidämme ovet avoinna tuulivoimahankkeille.”

Lue lisää Loisteen tuulivoimahankkeista.

Lue lisää tuulivoiman historiasta Suomen Tuulivoimayhdistyksen sivuilta.

Hiilijalanjälkeä pienentämässä – Valtteri Bottas Duathlon

Tänä vuonna Nastolan Pajulahdessa järjestettiin ensimmäinen hiilineutraali Valtteri Bottas Duathlon. ”Pienensimme yhdessä Loiste Energian kanssa Valtteri Bottas Duathlonin hiilijalanjälkeä 8 500 kg CO2e”, kertoo Valtteri Bottas nimikkokisastaan.

Mistä hiilijalanjälki muodostuu?

Hiilijalanjälki tarkoittaa ilmastopäästöjä, joita ihmisten toiminnat ja teot aiheuttavat. Hiilijalanjälki voidaan laskea yksittäiselle ihmiselle, yritykselle, tapahtumalle, organisaatiolle, toiminnalle tai tuotteelle. Se huomioi hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös muut merkittävät kasvihuonekaasupäästöt, kuten metaanin ja typpioksiduulin.

Valtteri Bottas Duathlonin hiilijalanjälki

Valtteri Bottas Duathlon on Valtteri Bottaksen vuosittain järjestettävä nimikkokisa.
Valtteri Bottas Duathlon alkaa juoksuosuudella. Kuva: Niki Soukkio

Valtteri Bottas Duathlonin hiilijalanjälki 8 500 kg CO2e muodostuu suurelta osin itse duathlon -kisan ulkopuolelta. Vertailun vuoksi, keskiverto suomalaisen hiilijalanjälki on 10 300 kg CO2e vuodessa.

Matkustus ja majoitus 75 %
Ruoka ja juoma 20 %
Energia, jätehuolto ja materiaalit 5 %
Yhteensä 100 %

Laskennassa hyödynnettiin vuoden 2018 kävijätilastoja ja arvioitiin tämän vuoden ilmoittautuneiden kisaajien perusteella hiilijalanjäljen määrä. Laskennan suoritti päästöihin erikoistunut Co2Esto

  • Matkustuksen osalta eriteltiin omilla autoilla ja yhteiskuljetuksilla saapuneiden määrät ja selvitettiin matkojen keskiarvoiset pituudet.
  • Ruoan ja juoman kulutuksessa tarkasteltiin mm. myyntimääriä sekä lihan osuutta syötävästä ruuasta.
  • Energian osalta arvioitiin sähkönkulutusmäärä, jätehuollossa muodostuvan jätteen kilomäärä ja materiaaleissa kertakäyttöiset materiaalit, joita kisassa jouduttiin joltain osilta käyttämään.

Hiilineutraali Valtteri Bottas Duathlon otettiin hyvin vastaan ja saatu palaute kannusta jatkamaan hiilijalanjäljen pienentämistä myös tulevina vuosina.



Jo 3-vuotiaskin osaa kierrättää

En koe, että kierrättäminen tekisi minusta parempaa ihmistä tai maailman pelastajaa. Kierrättäminen on osa nyky-yhteiskuntaa, ja näin asian kuuluu olla – nyt ja tulevaisuudessa. Jos kerran kulutan, niin joudan myös lajitella jätteeni. Tarkoitukseni ei ole ostaa itselleni parempaa omaatuntoa kierrättämällä.

Loisteen Energialähettiläs Sami Jauhojärvi on aktiivinen kierrättäjä
Blogimme vieraileva kirjoittaja Sami Jauhojärvi kierrättää aktiivisesti.

Sama asia on liittynyt pienestä pitäen henkireikääni; luonnossa liikkumiseen. Jos jaksan kantaa mukanani eväät reissulleni, jaksan myös kantaa jätteet takaisin. Valitettavan paljon roskia näkee myös metsissä ”keskellä ei mitään” eli niin kaukana, että itsekseen ne eivät sinne ole kulkeutuneet. Nykyään kerään metsästäessäni mm. haulikon hylsyt mukaani ja toimitan ne kotona jäteastiaan. Pieni asia, mutta seuraavalla kerralla kierrellessäni tuttuja eräreittejäni, minun ei tarvitse katsoa hylsyjätteitä mättäiden päällä. Välillä lajitteluintoni menee ajankäytöllisesti lähes turhamaisuuteen asti, kun kiskon lehdistä niittejä irti laittaakseni ne metallijätteeseen ja itse  lehden keräyspaperiin tms.

Lapsikin oppii kierrättämään

Myös lapsemme ovat oppineet lajittelemaan jätteet esimerkin voimalla. Jopa 3-vuotias poikamme kysyy jätteitä roskiin viedessään, että mihin astiaan tämä kuuluu. ”Se kuuluu energiajätteeseen, siihen suurimman astian viereen…”, ja se suurin ja mahtavin on yllättäen muovijäteastia. Kaatopaikkajätteen määrä taloudessamme on romahtanut jätteen lajittelun tehostumisen myötä. Sitä varten on pienin astia, joka täyttyy noin kerran kuukaudessa tai harvemmin. Omilla valinnoilla olemme saaneet ainakin kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää vähennettyä merkittävästi. Kaatopaikat ovat myös ”oletteko ikinä miettineet?”-kysymyksen aihe. Mitä jos kaatopaikka sijaitsisi aivan oman asuntosi läheisyydessä? Toivoisitko, että sinne tulisi mahdollisimman vähän jätettä, jotta kaatopaikka ei ainakaan laajenisi lähemmäs tonttiasi? Lajittelu ja kierrättäminen tosiaankin kannattaa.

Kierrättäminen säästä luontoa ja on ilmastoteko

Suomalainen teollisuus on toiminut edelläkävijänä muovin korvaajien kehittämisessä. Puukuidusta pystytään valmistamaan jo monenlaisia vaihtoehtotuotteita muoville, ja vaikka ne eivät välttämättä kaikilta osin vielä olekaan täysin biohajoavia, niin muovin määrää pakkauksissa pystytään kuitenkin vähentämään murto-osaan nykyisestä. Ellen MacArthur Foundationin raportin mukaan vuonna 2050 muoviteollisuus käyttää 20% koko maailman öljyntuotannosta muovien tekemiseen ja tuohon mennessä merissä on enemmän jätemuovia kuin kalaa! Koska öljyvarannot eivät riitä ikuisiksi ajoiksi, on tärkeää, että toimimme suunnan näyttäjinä muoville vaihtoehtoisten materiaalien kehittäjänä ja lajittelun sekä kierrätyksen mallimaana.

Oletteko muuten miettineet sitä, että myös idässä osataan kierrättää, vaikka mielikuvamme Aasiasta saattaa olla päinvastainen? Vuonna 2018 PyeongChangin Olympialaisissa yllätyin siitä, kuinka edistynyt kierrätysjärjestelmä ja kuinka puhtaat kadut Etelä-Koreassa on. Toivotaan, että kierrätyksen esimerkki leviää mahdollisimman nopeasti kattamaan koko maapallon! Jotta lapsillammekin olisi luonto, jossa käydä lataamassa akkujaan.

Ps. lajittelusta löytyy selkeää opastusta HSY:ltä ja jäteopas-sovellus on ilmaiseksi ladattavissa myös älypuhelimeen!

Lue lisää Samin bloggauksia