Huippu-urheilija ja kuluttaminen

Vieraileva bloggaajamme Sami “Musti” Jauhojärvi kirjoittaa aiheesta huippu-urheilija ja kuluttaminen. Mikä on omia valintoja ja mihin voi itse vaikuttaa? Ja mikä kaikki vaikuttaakaan urheilijan valintoihin.

Sami Jauhojärvi viihtyy nykyään paljon kotona perheen seurassa.
Uran jälkeen Samilla on ollutenemmän vapaata aikaa kotona perheen kanssa

Urheilu-urani aikana pohdin useasti onko huippu-urheilijoille tulevassa tavaran määrässä mitään järkeä, ja voisinko jotenkin muuttaa kumppaniyritysten ajatusmaailmaa antamallani palautteella. Kilpailu huipulla oli erittäin tiukkaa, minkä vuoksi välineillä ei voinut antaa tasoitusta kilpailijoille prosentin kymmenystäkään. Menestymisen mahdollistamiseksi urheilijalle ei juurikaan annettu vaihtoehtoja kulutuskäyttäytymiseen, sillä jokainen prosentin osa tekemisestä piti olla viilattuna huippuunsa. Oma energian kulutukseni oli aktiiviuran aikana myös huipussaan, vaikkakaan sitä kulutusta ei mitattu kilowateissa vaan kilokaloreissa. Myös matkustustavoissa joustaminen oli haastavaa tuloksen optimoimisen kannalta. Uran lopettamisen jälkeen tilanne on onneksi muuttunut, vaihtoehtoja on huomattavasti paljon enemmän, mutta opettelua se on vaatinut.

Matkustaminen on osa urheilijan arkea

 Kiertäessäni maailmancupia jouduin lentämään paljon, sillä se oli ”tehokkain” matkustusmuoto. Lentomäärääni lisäsi myös se, että asuin suurimman osan huippu-urastani Pohjois-Suomessa, jonne nopein tapa matkustaa oli lentokone. Käytännössä talven aikana viikkotahti oli seuraavanlainen: torstaina kotoa aamun varhaislennolla Helsingin kautta kohti maailmancup-paikkakuntaa, sunnuntai-iltana takaisin Helsinkiin ja maanantai-aamun lennolla takaisin kotiin. Pohjoisen hiihtäjien piti yleensä yöpyä Helsingissä sunnuntain ja maanantain välinen yö iltayöhön ajoittuneen saapumisen takia, sillä kaikki pohjoisen lennot olivat jo ehtineet lähteä.

Maajoukkuevalinnat seuraavan viikonlopun kisoihin julkaistiin monesti maanantaina aamupäivällä ja lähtö reissuun oli taas torstaina. Joukkue siis julkaistiin juuri edellisestä reissusta kotiutumisen jälkeen. Jos kisojen välissä mieli käydä kotona muutakin kuin kääntymässä ja pyykit pesemässä, niin lentokone jäi ainoaksi tuloksen tekemisen kannalta järkeväksi vaihtoehdoksi matkustaa. Nykyään omaa matkustamista pystyy onneksi suunnittelemaan hieman pidemmällä aikavälillä, jolloin vähemmän ympäristöä kuormittavat matkustusvaihtoehdot voi myös ottaa huomioon. Tällekin vuodelle olen matkustanut junalla pohjoiseen useammin kuin koko hiihtourani aikana yhteensä!         

Sami Jauhojärvi toimii Loisteen energialähettiläänä ja valmentaa nuoria hiihtäjiä

Aina ei voi valita itse

Huippu-urheiluun olennaisena osana liittyy tuotteiden testaaminen ja kehittäminen, sekä tietenkin omien yhteistyökumppaneiden tuotemerkkien esille tuominen. Useasti minusta tuntui, että meille lajimme huipuille tulevan tavaran määrää olisi voinut vähentää aika reippaastikin. Meidän piti olla aina ”edustuskelpoisia”, eli käyttämiemme, mediassa näkyvien tuotteiden tuli olla priimakunnossa ja malliston tuoreinta päätä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että täysin käyttökelpoisia tuotteita, esimerkiksi vaatteita, korvattiin uusilla, jos ne olivat vaikkapa nukkaantuneet tai tuotemerkin logo oli kulunut merkin edustajan mielestä edustuskelvottomaksi.

Mustin asenteet juontuvat lapsuudesta

Tässä esilläolohysteriassa on valtava kontrasti siihen mistä pikku-Musti aikanaan ponnisti maailmalle. Muistan edelleen lapsuudestani kuinka urheilukamppeet ostettiin kasvunvaralla, ja ne tosiaankin kulutettiin loppuun asti. Tai ainakin niin pitkään, kun ne mahtuivat päälle. Eikä kaikkia vaatteita edes ostettu kaupasta, vaan äitini neuloi minulle osan kamppeista, mm. ne tummansiniset, yksiväriset trikooshortsit, jotka eivät tosiaankaan herättäneet ihannointia kanssakilpailijoissani 90-luvun puolivälin neonloisteessa, mutta joilla pingoin juoksukisojen voittoon useammankin kerran.

Olen siis pienestä pitäen tottunut kuluttamaan kamppeet ja vaatteet loppuun asti, mikä näkyi myös kulutuskäyttäytymisessäni maajoukkueuran aikana. Kun meille tuli uusia varusteita, en tosiaankaan avannut kaikkia paketteja heti, vaan otin käyttöön vain ne kamppeet, joita varmasti tiesin tarvitsevani. Loput laitoin ns. jemmaan pahan päivän varalle. Sen takia minun ei ole juurikaan tarvinnut ostaa urheiluun liittyviä kamppeita urani jälkeen. Sama varusteiden loppuun käyttäminen jatkuu edelleen: kun vaate on niin kulunut, että sillä ei viitsi enää ihmisten ilmoilla liikkua, niin se menee remppakamppeeksi, muuhun hyötykäyttöön (mm. pyörän puhdistamiseen tarvii rättejä) tai loppusijoituskohteeseensa tekstiilijätteeksi. Muutenkin menen mieluummin varusteissani käyttömukavuus kuin muoti edellä, ja mikäpä onkaan mukavamman tuntoinen päällä kuin lähes loppuunsa hieraantunut lempivaate.

Urheilija tarvitsee energiaa eli ruokaa

Kuten aiemmin totesin, huippu-urheilijana energiankulutukseni oli tapissaan kaloreilla mitattuna. Päivittäinen kulutukseni harjoituskaudella oli yli 5000 kcal päivässä, mikä on noin kolminkertainen määrä tavalliseen tallaajaan verrattuna. Polttoainetta siis kului, ja sitä tuli myös syötyä järkyttävän isoja määriä. Ravinnon suhteen tein paljon valintoja, ja suosin kotimaisia tuotteita niin paljon kuin se mahdollista oli. Johtoajatuksena tässä ei ollut pienempi hiilijalanjälki, sillä sen laskemiseen minun tietoni ja matemaattinen kykyni ei riittänyt, vaan puhtaiden raaka-aineiden saanti ja suomalaisten työn tukeminen

“Olisinko voinut tehdä jotain toisin?”

Uran lopettamisen jälkeen olen pohtinut miten olisin voinut urani aikana muuttaa energiankulutustani muuten? Matkustamista olisi toisaalta voinut vähentää, ja esimerkiksi jäädä Keski-Eurooppaan kisaviikonloppujen väliseksi ajaksi kotiin lentämisen sijaan. Vilkkaasta aineenvaihdunnasta johtuen huoneiston lämpötilaa olisi voinut laskea suosiolla pari astetta, sillä kuljin pääasiassa pelkästään bokserit jalassa kotona, sen verran kuuma kroppa minulla uran aikana oli 😉 Lämpötilan laskemiseen oli kuitenkin vaimollakin sanansa sanottavana. Saunoin harvakseltaan, sillä iltapäivän harjoituksen jälkeen oli aina kiire ruokapöytään energiavarastoja täydentämään. Muutenkaan kahden treenissä hikoilun ja niiden jälkeisten suihkukertojen jälkeen illan sauna ja suihku ei ollut houkuttelevin ajanviettotapa. Peseytymiseen en tuhlannut energiaa ylettömän paljoa, sillä en koskaan ole rakastanut pitkiä, kuumia suihkuja, vaan suosinut haaleaa, tai saunan jälkeen jääkylmää, suihkua.

Lyhyet matkat helpottavat arkea

Urani aikana asuin myös niin lähellä suorituspaikkoja, että siirtymisiin ei kulunut juurikaan energiaa. Harjoituskaudella pystyin pääosin lähtemään treeneihin suoraan kotiovelta. Talvella toki jouduin suksineni siirtymään autolla ladun varteen.

Eettiset valinnat kulkevat Mustin mukana

Urani aikana olin niin sanotusti ravintoketjun huipulla, sillä kaikki minulle tulleet välineet ja varusteet edustivat kuuminta hottia ja tuotekehityksen kärkeä. Huippulaadukasta tavaraa, joiden ominaisuudet ja kesto olivat myös huippuluokkaa. Uran jälkeen, ja jo sen aikana, olen monta kertaa todennut vanhan viisauden pitävän edelleen paikkansa: köyhällä ei ole vara ostaa halpaa! Minusta eettisesti paras kulutusvalinta on ostaa laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Niistä on yleensä iloa pidempään, vaikka ne hankintahetkellä kustantaisivatkin hieman enemmän. Ja pitkässä juoksussa ne tulevat myös halvemmaksi, kun tuotteita ei tarvitse korjata tai uusia rikkoontumisen vuoksi niin usein. Monet tuotteet on tehty helpottamaan arkea ja työn tekoa, mutta ihmiset voisivat oikeasti miettiä tarvitsevatko he oikeasti kaikkea hankkimaansa tavaraa. Ainakin omalta osaltani voin todeta, että tavaran määrästä päätellen minulla on ihan liikaa säilytystilaa. Tai sitten en vain osaa heittää mitään käyttökelpoista pois, vaan säästän pahan päivän varalle ajatuksella ”kyllä aika tavaran kaupitsee”. Kieltämättä olen luonteeltani ”kaikelta varalta” tyyppi.

Esimerkin voima

Nykyaikainen kulutushysteria on jatkunut vasta pari vuosikymmentä, käytännössä ilmiö on siis syntynyt ja voimistunut minun elinaikanani. Toivon todella, että omana elinaikanani näen sen myös laantuvan ja ihmisten tajuavan maapallon tuotannon ja luonnonvarojen rajallisuuden. Muutamassa vuosikymmenessä meillä on mahdollisuus tuhota ja kuluttaa kaikki se, mitä aikaisemmat sukupolvet, ja ihmisen esi-isät, ovat pystyneet säästämään käyttöömme vuosituhansien aikana. Valinta on minun lisäkseni myös sinulla. Ja usko tai älä, sinäkin toimit esimerkkinä jollekin!

Sami “Musti” Jauhojärvi toimii energiayhtiö Loisteen energialähettiläänä kertoen omasta arjestaan ja kannustamalla ihmisiä ajattelemaan läheistensä lisäksi ympäristöä. Olympiasähkö on lähellä hänen sydäntään.

Jo 3-vuotiaskin osaa kierrättää

En koe, että kierrättäminen tekisi minusta parempaa ihmistä tai maailman pelastajaa. Kierrättäminen on osa nyky-yhteiskuntaa, ja näin asian kuuluu olla – nyt ja tulevaisuudessa. Jos kerran kulutan, niin joudan myös lajitella jätteeni. Tarkoitukseni ei ole ostaa itselleni parempaa omaatuntoa kierrättämällä.

Loisteen Energialähettiläs Sami Jauhojärvi on aktiivinen kierrättäjä
Blogimme vieraileva kirjoittaja Sami Jauhojärvi kierrättää aktiivisesti.

Sama asia on liittynyt pienestä pitäen henkireikääni; luonnossa liikkumiseen. Jos jaksan kantaa mukanani eväät reissulleni, jaksan myös kantaa jätteet takaisin. Valitettavan paljon roskia näkee myös metsissä ”keskellä ei mitään” eli niin kaukana, että itsekseen ne eivät sinne ole kulkeutuneet. Nykyään kerään metsästäessäni mm. haulikon hylsyt mukaani ja toimitan ne kotona jäteastiaan. Pieni asia, mutta seuraavalla kerralla kierrellessäni tuttuja eräreittejäni, minun ei tarvitse katsoa hylsyjätteitä mättäiden päällä. Välillä lajitteluintoni menee ajankäytöllisesti lähes turhamaisuuteen asti, kun kiskon lehdistä niittejä irti laittaakseni ne metallijätteeseen ja itse  lehden keräyspaperiin tms.

Lapsikin oppii kierrättämään

Myös lapsemme ovat oppineet lajittelemaan jätteet esimerkin voimalla. Jopa 3-vuotias poikamme kysyy jätteitä roskiin viedessään, että mihin astiaan tämä kuuluu. ”Se kuuluu energiajätteeseen, siihen suurimman astian viereen…”, ja se suurin ja mahtavin on yllättäen muovijäteastia. Kaatopaikkajätteen määrä taloudessamme on romahtanut jätteen lajittelun tehostumisen myötä. Sitä varten on pienin astia, joka täyttyy noin kerran kuukaudessa tai harvemmin. Omilla valinnoilla olemme saaneet ainakin kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää vähennettyä merkittävästi. Kaatopaikat ovat myös ”oletteko ikinä miettineet?”-kysymyksen aihe. Mitä jos kaatopaikka sijaitsisi aivan oman asuntosi läheisyydessä? Toivoisitko, että sinne tulisi mahdollisimman vähän jätettä, jotta kaatopaikka ei ainakaan laajenisi lähemmäs tonttiasi? Lajittelu ja kierrättäminen tosiaankin kannattaa.

Kierrättäminen säästä luontoa ja on ilmastoteko

Suomalainen teollisuus on toiminut edelläkävijänä muovin korvaajien kehittämisessä. Puukuidusta pystytään valmistamaan jo monenlaisia vaihtoehtotuotteita muoville, ja vaikka ne eivät välttämättä kaikilta osin vielä olekaan täysin biohajoavia, niin muovin määrää pakkauksissa pystytään kuitenkin vähentämään murto-osaan nykyisestä. Ellen MacArthur Foundationin raportin mukaan vuonna 2050 muoviteollisuus käyttää 20% koko maailman öljyntuotannosta muovien tekemiseen ja tuohon mennessä merissä on enemmän jätemuovia kuin kalaa! Koska öljyvarannot eivät riitä ikuisiksi ajoiksi, on tärkeää, että toimimme suunnan näyttäjinä muoville vaihtoehtoisten materiaalien kehittäjänä ja lajittelun sekä kierrätyksen mallimaana.

Oletteko muuten miettineet sitä, että myös idässä osataan kierrättää, vaikka mielikuvamme Aasiasta saattaa olla päinvastainen? Vuonna 2018 PyeongChangin Olympialaisissa yllätyin siitä, kuinka edistynyt kierrätysjärjestelmä ja kuinka puhtaat kadut Etelä-Koreassa on. Toivotaan, että kierrätyksen esimerkki leviää mahdollisimman nopeasti kattamaan koko maapallon! Jotta lapsillammekin olisi luonto, jossa käydä lataamassa akkujaan.

Ps. lajittelusta löytyy selkeää opastusta HSY:ltä ja jäteopas-sovellus on ilmaiseksi ladattavissa myös älypuhelimeen!

Lue lisää Samin bloggauksia

Arjen pieniä tekoja

Hiihtomaajoukkueessa minut tunnettiin erikoisista pohdinnoistani. Toisinaan niissä ei ollut muiden mielestä mitään järkeä, mutta usein kollegani kuitenkin jäivät mielenkiinnolla kuuntelemaan mitä päässäni tällä kertaa liikkuu. Toisinaan ne myös herättivät joukkueen jäsenet miettimään omia valintojaan ja omaa tekemistään. Pohdinnat alkoivat kysymyksellä: ”oletteko ikinä miettineet…?”

Sami Jauhojärvi kierrättää jätteitä turvatakseen lapsilleen puhtaan luonnon tulevaisuudessa.
Blogimme vieraileva kirjoittaja Sami “Musti” Jauhojärvi kierrättää jätteitä ihailtavan aktiivisesti.

Aiheita miettimiselle saattoivat olla esimerkiksi paljonko maailman ravintoloihin ja hotelleihin on sävelletty taustamusiikkia. Tai mitä jos kaikki maailman kaatopaikkojen roskat siirrettäisiin yhteen kasaan; kuinka iso läjä se olisi ja olisiko sillä massapisteellä vaikutusta maapallon pyörimiseen? Entä jos aurinko sammuisi, mitä tekisitte viimeiset hetket ennen kuin maapallosta tulisi niin kylmä, ettei täällä enää voisi asua?

Oletteko ikinä miettineet kierrättämistä ja sen vaikutuksia? Kuinka pienillä teoilla voi lopulta olla merkitystä? Olen kuullut monen ihmisen sanovan, ettei kierrättämisellä tai omilla ekologisemmilla valinnoilla Suomessa ole mitään merkitystä, koska suurin osa maailman jätteestä ja saasteista tulee isoimmista teollisuusmaista. Minun mielestäni jokaisella valinnalla on merkitystä! Oman esimerkkinne rohkaisemana joku tuttavanne saattaa alkaa tehdä samanlaisia valintoja, ja muuttaa vähitellen kulutustottumuksiaan oikeaan suuntaan. Lopulta perhosvaikutus saattaa olla niin suuri, että koko maailma alkaa ajatella pallomme tulevaisuutta.

Oletteko ikinä miettineet paljonko maailman merissä on muovia? Tai paljonko ylipäänsä maailmassa tuotetaan muovia vuosittain? Vastauksia löytyy internetin ihmeellisestä maailmasta: muovia tuotettiin vuonna 2016 396 miljoonaa tonnia eli 53 kg jokaista maailman ihmistä kohden! Maailman meriin tästä muovituotoksesta päätyy noin 10 % vuosittain. Oletteko ikinä miettineet, mitä tapahtuisi, jos tämä määrä saataisiin kierrätettyä? Onneksi Suomessa on kehittynyt kierrätysjärjestelmä ja omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa maapallon saastumiseen.

Muovia kertyy maailman meriin jopa 10 %:a kaikesta tuotetusta muovista.
Muovia kertyy maailman meriin noin 10 % kaikesta tuotetusta muovista.

Miten minusta sitten tuli jätteiden kierrättäjä? Siten, että vaimoni ilmoitti eräänä päivänä, että kierrätysmahdollisuus jätepiirissämme on parantunut ja kirjoitti roska-astioiden kylkeen, mitä mihinkin astiaan kuuluu: muovi, energiajäte, metalli, lasi, kaatopaikka, biojäte, keräyspaperi, pahvit, paristot, lamput, lääkkeet, sekaelektroniikkaromu ja viimeisimpänä keräysvaate. Osa lajittelusta oli jo tuttua ennestään, mm. ongelmajätteet, pantillisten pullojen ja tölkkien kierrätyksestä puhumattakaan. Se on ollut nuukalle miehelle itsestään selvyys jo pienestä pitäen.

Kierrättämisen aloitusta helpotti merkittävästi jäteyhtiöltä tullut opasvihkonen, jossa opastetaan selkein esimerkein mitä mihinkin saa laittaa. Esimerkiksi muovien osalta  pakkausmerkinnät ovat selvästi näkyvillä, ja ainoastaan numero 3 eli PVC, kuuluu sekajätteeseen. Melko monesta kotimaisesta pakkauksesta löytyy muuten selkeät kierrätysohjeet, kunhan vain lukee pienenkin präntin. Kierrätyksen aloittaminen vaati hieman totuttelua, ja välillä tukea piti hakea atk-maailmasta ja käydä tutkimassa sieltä jätteelle oikeaa astiaa.

Ps. lajittelusta löytyy selkeää opastusta osoitteesta hsy.fi/jateopas ja jäteopas-sovellus on ilmaiseksi ladattavissa myös älypuhelimeen!

Sami Jauhojärvi on Loisteen energialähettiläs ja kirjoittaa kuulumisiaan blogiimme. Sami kierrättää ahkerasti ja opettaa lapsetkin samaan.