Vieraileva bloggaajamme Sami “Musti” Jauhojärvi kirjoittaa aiheesta huippu-urheilija ja kuluttaminen. Mikä on omia valintoja ja mihin voi itse vaikuttaa? Ja mikä kaikki vaikuttaakaan urheilijan valintoihin.
Urheilu-urani aikana pohdin useasti onko huippu-urheilijoille tulevassa tavaran määrässä mitään järkeä, ja voisinko jotenkin muuttaa kumppaniyritysten ajatusmaailmaa antamallani palautteella. Kilpailu huipulla oli erittäin tiukkaa, minkä vuoksi välineillä ei voinut antaa tasoitusta kilpailijoille prosentin kymmenystäkään. Menestymisen mahdollistamiseksi urheilijalle ei juurikaan annettu vaihtoehtoja kulutuskäyttäytymiseen, sillä jokainen prosentin osa tekemisestä piti olla viilattuna huippuunsa. Oma energian kulutukseni oli aktiiviuran aikana myös huipussaan, vaikkakaan sitä kulutusta ei mitattu kilowateissa vaan kilokaloreissa. Myös matkustustavoissa joustaminen oli haastavaa tuloksen optimoimisen kannalta. Uran lopettamisen jälkeen tilanne on onneksi muuttunut, vaihtoehtoja on huomattavasti paljon enemmän, mutta opettelua se on vaatinut.
Matkustaminen on osa urheilijan arkea
Kiertäessäni maailmancupia jouduin lentämään paljon, sillä se oli ”tehokkain” matkustusmuoto. Lentomäärääni lisäsi myös se, että asuin suurimman osan huippu-urastani Pohjois-Suomessa, jonne nopein tapa matkustaa oli lentokone. Käytännössä talven aikana viikkotahti oli seuraavanlainen: torstaina kotoa aamun varhaislennolla Helsingin kautta kohti maailmancup-paikkakuntaa, sunnuntai-iltana takaisin Helsinkiin ja maanantai-aamun lennolla takaisin kotiin. Pohjoisen hiihtäjien piti yleensä yöpyä Helsingissä sunnuntain ja maanantain välinen yö iltayöhön ajoittuneen saapumisen takia, sillä kaikki pohjoisen lennot olivat jo ehtineet lähteä.
Maajoukkuevalinnat seuraavan viikonlopun kisoihin julkaistiin monesti maanantaina aamupäivällä ja lähtö reissuun oli taas torstaina. Joukkue siis julkaistiin juuri edellisestä reissusta kotiutumisen jälkeen. Jos kisojen välissä mieli käydä kotona muutakin kuin kääntymässä ja pyykit pesemässä, niin lentokone jäi ainoaksi tuloksen tekemisen kannalta järkeväksi vaihtoehdoksi matkustaa. Nykyään omaa matkustamista pystyy onneksi suunnittelemaan hieman pidemmällä aikavälillä, jolloin vähemmän ympäristöä kuormittavat matkustusvaihtoehdot voi myös ottaa huomioon. Tällekin vuodelle olen matkustanut junalla pohjoiseen useammin kuin koko hiihtourani aikana yhteensä!
Aina ei voi valita itse
Huippu-urheiluun olennaisena osana liittyy tuotteiden testaaminen ja kehittäminen, sekä tietenkin omien yhteistyökumppaneiden tuotemerkkien esille tuominen. Useasti minusta tuntui, että meille lajimme huipuille tulevan tavaran määrää olisi voinut vähentää aika reippaastikin. Meidän piti olla aina ”edustuskelpoisia”, eli käyttämiemme, mediassa näkyvien tuotteiden tuli olla priimakunnossa ja malliston tuoreinta päätä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että täysin käyttökelpoisia tuotteita, esimerkiksi vaatteita, korvattiin uusilla, jos ne olivat vaikkapa nukkaantuneet tai tuotemerkin logo oli kulunut merkin edustajan mielestä edustuskelvottomaksi.
Mustin asenteet juontuvat lapsuudesta
Tässä esilläolohysteriassa on valtava kontrasti siihen mistä pikku-Musti aikanaan ponnisti maailmalle. Muistan edelleen lapsuudestani kuinka urheilukamppeet ostettiin kasvunvaralla, ja ne tosiaankin kulutettiin loppuun asti. Tai ainakin niin pitkään, kun ne mahtuivat päälle. Eikä kaikkia vaatteita edes ostettu kaupasta, vaan äitini neuloi minulle osan kamppeista, mm. ne tummansiniset, yksiväriset trikooshortsit, jotka eivät tosiaankaan herättäneet ihannointia kanssakilpailijoissani 90-luvun puolivälin neonloisteessa, mutta joilla pingoin juoksukisojen voittoon useammankin kerran.
Olen siis pienestä pitäen tottunut kuluttamaan kamppeet ja vaatteet loppuun asti, mikä näkyi myös kulutuskäyttäytymisessäni maajoukkueuran aikana. Kun meille tuli uusia varusteita, en tosiaankaan avannut kaikkia paketteja heti, vaan otin käyttöön vain ne kamppeet, joita varmasti tiesin tarvitsevani. Loput laitoin ns. jemmaan pahan päivän varalle. Sen takia minun ei ole juurikaan tarvinnut ostaa urheiluun liittyviä kamppeita urani jälkeen. Sama varusteiden loppuun käyttäminen jatkuu edelleen: kun vaate on niin kulunut, että sillä ei viitsi enää ihmisten ilmoilla liikkua, niin se menee remppakamppeeksi, muuhun hyötykäyttöön (mm. pyörän puhdistamiseen tarvii rättejä) tai loppusijoituskohteeseensa tekstiilijätteeksi. Muutenkin menen mieluummin varusteissani käyttömukavuus kuin muoti edellä, ja mikäpä onkaan mukavamman tuntoinen päällä kuin lähes loppuunsa hieraantunut lempivaate.
Urheilija tarvitsee energiaa eli ruokaa
Kuten aiemmin totesin, huippu-urheilijana energiankulutukseni oli tapissaan kaloreilla mitattuna. Päivittäinen kulutukseni harjoituskaudella oli yli 5000 kcal päivässä, mikä on noin kolminkertainen määrä tavalliseen tallaajaan verrattuna. Polttoainetta siis kului, ja sitä tuli myös syötyä järkyttävän isoja määriä. Ravinnon suhteen tein paljon valintoja, ja suosin kotimaisia tuotteita niin paljon kuin se mahdollista oli. Johtoajatuksena tässä ei ollut pienempi hiilijalanjälki, sillä sen laskemiseen minun tietoni ja matemaattinen kykyni ei riittänyt, vaan puhtaiden raaka-aineiden saanti ja suomalaisten työn tukeminen
“Olisinko voinut tehdä jotain toisin?”
Uran lopettamisen jälkeen olen pohtinut miten olisin voinut urani aikana muuttaa energiankulutustani muuten? Matkustamista olisi toisaalta voinut vähentää, ja esimerkiksi jäädä Keski-Eurooppaan kisaviikonloppujen väliseksi ajaksi kotiin lentämisen sijaan. Vilkkaasta aineenvaihdunnasta johtuen huoneiston lämpötilaa olisi voinut laskea suosiolla pari astetta, sillä kuljin pääasiassa pelkästään bokserit jalassa kotona, sen verran kuuma kroppa minulla uran aikana oli 😉 Lämpötilan laskemiseen oli kuitenkin vaimollakin sanansa sanottavana. Saunoin harvakseltaan, sillä iltapäivän harjoituksen jälkeen oli aina kiire ruokapöytään energiavarastoja täydentämään. Muutenkaan kahden treenissä hikoilun ja niiden jälkeisten suihkukertojen jälkeen illan sauna ja suihku ei ollut houkuttelevin ajanviettotapa. Peseytymiseen en tuhlannut energiaa ylettömän paljoa, sillä en koskaan ole rakastanut pitkiä, kuumia suihkuja, vaan suosinut haaleaa, tai saunan jälkeen jääkylmää, suihkua.
Lyhyet matkat helpottavat arkea
Urani aikana asuin myös niin lähellä suorituspaikkoja, että siirtymisiin ei kulunut juurikaan energiaa. Harjoituskaudella pystyin pääosin lähtemään treeneihin suoraan kotiovelta. Talvella toki jouduin suksineni siirtymään autolla ladun varteen.
Eettiset valinnat kulkevat Mustin mukana
Urani aikana olin niin sanotusti ravintoketjun huipulla, sillä kaikki minulle tulleet välineet ja varusteet edustivat kuuminta hottia ja tuotekehityksen kärkeä. Huippulaadukasta tavaraa, joiden ominaisuudet ja kesto olivat myös huippuluokkaa. Uran jälkeen, ja jo sen aikana, olen monta kertaa todennut vanhan viisauden pitävän edelleen paikkansa: köyhällä ei ole vara ostaa halpaa! Minusta eettisesti paras kulutusvalinta on ostaa laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Niistä on yleensä iloa pidempään, vaikka ne hankintahetkellä kustantaisivatkin hieman enemmän. Ja pitkässä juoksussa ne tulevat myös halvemmaksi, kun tuotteita ei tarvitse korjata tai uusia rikkoontumisen vuoksi niin usein. Monet tuotteet on tehty helpottamaan arkea ja työn tekoa, mutta ihmiset voisivat oikeasti miettiä tarvitsevatko he oikeasti kaikkea hankkimaansa tavaraa. Ainakin omalta osaltani voin todeta, että tavaran määrästä päätellen minulla on ihan liikaa säilytystilaa. Tai sitten en vain osaa heittää mitään käyttökelpoista pois, vaan säästän pahan päivän varalle ajatuksella ”kyllä aika tavaran kaupitsee”. Kieltämättä olen luonteeltani ”kaikelta varalta” tyyppi.
Esimerkin voima
Nykyaikainen kulutushysteria on jatkunut vasta pari vuosikymmentä, käytännössä ilmiö on siis syntynyt ja voimistunut minun elinaikanani. Toivon todella, että omana elinaikanani näen sen myös laantuvan ja ihmisten tajuavan maapallon tuotannon ja luonnonvarojen rajallisuuden. Muutamassa vuosikymmenessä meillä on mahdollisuus tuhota ja kuluttaa kaikki se, mitä aikaisemmat sukupolvet, ja ihmisen esi-isät, ovat pystyneet säästämään käyttöömme vuosituhansien aikana. Valinta on minun lisäkseni myös sinulla. Ja usko tai älä, sinäkin toimit esimerkkinä jollekin!
Sami “Musti” Jauhojärvi toimii energiayhtiö Loisteen energialähettiläänä kertoen omasta arjestaan ja kannustamalla ihmisiä ajattelemaan läheistensä lisäksi ympäristöä. Olympiasähkö on lähellä hänen sydäntään.
